Ponte Milvio – Ristin voitosta rakkauden sillaksi

IMG_1283Ponte Milvio 24.4.–2.5.2016

Ponte Milvio  on Tiberin ylittävä silta Roomassa noin kolmen kilometrin päässä Piazza del Popololta ja viisi kilometriä Rooman valtakunnan aikaisesta keskuksesta Forum Romanumilta. Sen vaiheet ulottuvat jopa 2500 vuoden taakse. Historiallisessa yhteydessä silta tunnetaan myös nimellä Milviuksen tai Mulviuksen silta.

Sillan nimeä kantava asuinalue on keskustasta katsottuna Tiberin pohjoispuolella. Tukikohtanani reilun viikon Rooman matkallani huhti–toukokuun vaihteessa oli sieltä vuokraamani huoneisto.

Kämppää Roomasta etsiessäni alkoi kiehtoa ajatus, että olisi varmasti mieltä ylentävää päästä ylittämään näin muinaisilta ajoilta periytyvä silta päivittäin useitakin kertoja. Silta siis nosti Ponte Milvion osakkeita silmissäni, vaikka alue on vähän etäällä keskustasta – hyvien liikenneyhteyksien päässä kylläkin.

Portti

Ja olihan siltaa astellessa hienoa miettiä, mitä kaikkea tällä paikalla on tapahtunut. Suomessa yksikään silta ei pääse lähellekään näin pitkää historiaa. Enpä sitten tiedä, tuntevatko paikalliset yleviä tunteita siltaa astellessaan päivästä ja vuodesta toiseen. Ehkä sitä ei silloin osaa samalla tavalla arvostaa.

Joka tapauksessa Ponte Milviosta on kehittynyt viime vuosina eläväinen ja trendikäs kaupunginosa, joka vetää paikallisia kauempaakin ravintoloihin ja baareihin. Ehkä paremmin kuin historiastaan Ponte Milvio tunnetaan nykyään rakkauden siltana.

Casa Rocchi -blogista luin, että vuonna 2007 ilmestyneessä romanttisessa nuortenelokuvassa Ho voglia di te, päähenkilöt kiinnittävät ”rakkauden lukon” sillalle. Elokuvan vaikutuksesta lukkoja alkoi ilmestyä sillalle siinä määrin, että lukkojen kiinnittäminen kiellettiin 2012, kun yksi lyhtypylväs oli kaatunut jokeen lukkojen painosta. Nyt lukkoja oli taas yhteen pylvääseen ilmestynyt, mutta ehkä ne käydään sahaamassa nopeasti pois. Loppuuko rakkaus nyt lyhyempään?

IMG_1330

Kuhertelevia nuoriapareja näkyy sillalla etenkin iltaisin, ja minäkin sain kunnian ikuistaa yhden parin heidän kännykällään. Vaikkei lukkoa toisikaan, niin ehkä täällä kuuluu käydä ainakin nappaamassa kuva.

Mutta mennään historiaan, kun sitä tässä tapauksessa löytyy. Sillan tarina ulottuu huikeasti jopa 2500 vuoden päähän. Milvion silta on paikassa, jossa pohjoisesta tulleet Flaminian ja Cassian tiet saavuttivat Tiberin. Ensimmäinen silta oli paikalla jo mahdollisesti 500-luvulla eKr., ja se oli todennäköisesti puusilta. 109 eKr. sensori Marcus Aemilius Scaurus rakennutti sen uudelleen kivestä. Nykyisten pilareiden perustat ovat tältä ajalta.

Ponte Milvio nähtynä Ponte Flaminiolta. Taustalla valkoinen rakenne on olympiastadion ja sen oikealla puolella sisäministeriön kolossi.
Ponte Milvio nähtynä Ponte Flaminiolta. Taustalla valkoinen rakenne on olympiastadion ja sen oikealla puolella sisäministeriön kolossi.

Sillan historiallisista vaiheista kuuluisin on Milviuksen sillan taistelu, jonka on katsottu olleen käännekohta kristinuskon voittokululle. Taistelu käytiin 28. lokakuuta 312. Se oli Rooman keisarin asemasta taistelleiden Konstantinus Suuren ja Maxentiuksen välisen sisällissodan viimeinen välienselvittely. Taistelu päättyi Maxentiuksen tappioon ja hukkumiseen Tiberiin. Tunnetun tarinan mukaan Konstantinus näki ennen taistelua enteen, jossa hänelle luvattiin voittoa taivaalla näkyvän ristin muodossa. Latinaksi ”In hoc signo vinces” – tässä merkissä voitat. Ristit maalattiin sotilaiden kilpiin, ja sen jälkeen voitto vain korjattiin laariin.

Rafaelin fresko Milviuksen taistelusta on Vatikaanissa Rafaelin saleissa. Kuvassa Maxentius hukkuu Tiberiin ja taustalla näkyy Milvion silta.
Rafaelin fresko Milviuksen taistelusta on Vatikaanissa Rafaelin saleissa. Kuvassa Maxentius hukkuu Tiberiin ja taustalla näkyy Milvion silta.

Konstantinuksen voittoa on pidetty ratkaisevana käänteenä kristinuskon etenemisessä vainotusta lahkosta Rooman valtionuskonnoksi. Voiton kunniaksi pystytetyssä Konstantinuksen riemukaaressa Colosseumin lähellä ei kuitenkaan ole viittauksia tarinaan rististä. Muutenkin Konstantinus antoi kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan, mutta kristinusko kyllä laillistettiin jo Milviuksen taistelua seuranneena vuonna 313. Joten eiköhän Milvion sillalla voi joka tapauksessa tuntea olevansa maailmanhistoriallisesti käänteentekevässä paikassa.

Silta koki muodonmuutoksia 1400-luvulla ja 1800-luvun alussa tehdyissä uudistuksissa, joissa muun muassa muokattiin isolla kädellä jo 200-luvulta peräisin ollutta pohjoispään tornia.

torni

Euroopan hullun vuoden 1848 jälkimainingeissa silloista Kirkkovaltiota hallinnut paavi joutui pakenemaan Roomasta Giuseppe Garibaldin julistaman Rooman tasavallan tieltä vuonna 1849. Garibaldi ajoi useista pikkuvaltioista koostuneen Italian yhdistämistä.

Garibaldin hanke kariutui vielä tässä vaiheessa paavin avuksi lähetettyjen ranskalaisten joukkojen väliintuloon. Kansallisen kulttuuriperinnön puolustaminen ei välttämättä sodissa hädän hetkellä kovin korkealle kohoa. Ranskalaisten etenemisen pysäyttämiseksi Garibaldin joukot räjäyttivät Ponte Milvion sillä seurauksella, että sillan ylemmät rakenteet tuhoutuivat. Tässä kuva sillasta 1849 tuhon jälkeen. Paavi Pius IX korjautti sillan päästyään palaamaan Roomaan 1850.

ilta

Kaikkien näiden muutosten jälkeen alkuperäisestä sillasta ei ehkä ole niin kovin monta kiveä enää jäljellä. Näinhän on monien muidenkin historiallisten kohteiden laita. Ne ovat kuin Theseuksen laiva, jonka osat yksi toisensa jälkeen vaihdettiin uusiin niin, ettei lopulta ollut jäljellä mitään alkuperäistä. Laiva oli tavallaan kuitenkin se sama laiva. Ehkä moneen kertaan korjaillut rakennukset ovat kuin postmoderni identiteetti, erilaisisten sirpalaiden yhdistelmiä. Ponte Milviossakin tuntuu olevan vielä antiikin aikasta identiteettiä jäljellä myöhempien kolhujen ohella.

yo

Silta muuttui kävelysillaksi 1950-luvulla. Ihmettelen, miten tällä sillalla autoja on edes mahtunut kulkemaan? Niin kapea se on etenkin portin kohdalta. Autoliikenne pohjoisen suuntaan kulkee viereistä Flaminion siltaa pitkin. Se näyttää ihan hienolta kauempaa, mutta kävelijöistä autiolla sillalla vallitsee jopa pelottavan aavemainen tunnelma ja sillan ympäristö oli sen verran epämääräisen oloista, ettei pimeän aikaan sinne olisi mieli tehnyt.

Tänä päivänä Ponte Milvion kulmakunta on pohjoisen Rooman vilkas ravintola- ja biletysalue. Turistit eivät juurikaan tänne tietään löydä. Liikkeellä on käytännössä katsoen pelkästään italialaisia.

Piazzale di Ponte Milvion aukion ympäriltä ja sivukaduilta löytyy iso valikoima ravintoloita pikaruokapaikoista gourmet-tarjontaan. Jälkimmäisen osalta suosittelen lämpimästi Casa Maestosoa, jossa mielikuvituksellinen neljän ruokalajin illallinen veti suun leveään hymyyn eikä laskukaan aiheuttanut sydänkohtausta. Myös baareja on iso liuta, joista hauskimmat ovat ehkäpä kaksi vihreää kioskia, jotka toimivat pääasiassa ulkoilmassa. Toisessa järjestetään jopa karaokeiltoja, ja karaokea tunnuttiin vedettävän pitkälti yhteislauluperiaatteella. Laulu raikasi Milvion sillan yli Tiberin toiselle rannalle saakka pitkälle yöhön.

Historiallinen baaritiski sillan torniosan porttikaaressa
Historiallinen baaritiski sillan torniosan porttikaaressa

 

Lähteitä
Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu: Euroopan kehdossa: 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan

Demonin matkassa manalaan – vierailu Sarteanon maalatussa haudassa

 IMG_0081

La Tomba della Quadriga Infernale, Sarteano
Vierailtu 12.9.2015

Suhteellisen tuore löytö etruskien kulttuurin tutkimuksessa on Etelä-Toscanasta Sarteanosta vuonna 2003 löydetty maalattu hauta, joka tunnetaan nimellä La tomba della quadriga infernale (The Tomb of Infernal Chariot). Helvetillisten sotavaunujen hauta siis. Nimi tulee yhdestä haudan seinämaalauksesta, jossa ilkeän näköinen demoni ajaa griippien ja leijonien vetämillä kärryillä.

Hautaan järjestetään opastettuja vierailuja ainoastaan yhtenä päivänä viikossa, lauantaisin. Ajat voi tarkistaa Sarteanon arkeologisen museon (Museo Civico Archeologico di Sarteano) kotisivuilta.

Onnekseni tämänkertaisella matkalla lauantai-ilta sopi aikatauluun. Vierailu piti varata etukäteen ottamalla yhteyttä museoon. Tämä hoitui hyvin sähköpostilla.

Hauta-alue sijaitsee kaupungin laidalla, mutta liput noudettiin ja maksettiin museolla keskustassa. Samalla oli mahdollisuus tutustua museon kokoelmiin, jotka käsittivät myös Quadriga infernalen haudasta löydetyn esineistön. Haudanryöstäjien jäljiltä suurin osa esineistä on lyöty hajalle. Museon kellariin on myös rakennettu freskojen jäljennökset, jotta kävijät voivat saada käsityksen niistä niinäkin päivinä, kun haudassa ei ole mahdollista vierailla.

Freskon jäljennös Sarteanon arkeologisen museon kellarissa
Freskon jäljennös Sarteanon arkeologisen museon kellarissa

Yleisesti ottaen Sarteanon museon etruskikokoelma ei ole ihan sieltä etruskimuseoiden parhaasta päästä. Teen tänne blogiin myöhemmin vielä erillisen kirjoituksen hyvistä etruskimuseoista.

Maalattuja etruskihautoja on säilynyt melko vähän. Suurin osa niistä sijaitsee Tarquiniassa, mutta Sarteanon suunnalta myös Orvietosta ja Sarteanon naapuripitäjästä Chiusista on löytynyt muutamia maalattuja hautoja. Haudan maalauttaminen oli kallista, joten haudan omistanut suku on ollut varakas.

Val di Chiana
Val di Chiana

Sarteanon kunnan alueella on useita kuolleiden kaupunkeja eli nekropoleja. Quadriga infernalen hauta sijaitsee kilometrin päässä keskustasta Necropoli della Pianaccessa. Alue on upealla paikalla rinteessä, josta levittäytyy laaja panoraama Val di Chianan laaksoon. Tältä alueelta on löydetty lukuisia hautoja, mutta Quadriga infernale on ainoa, jossa on ollut tai säilynyt seinämaalauksia.

Opas odotteli arkeologisella alueella, ja opastus oli italiaksi ja englanniksi. Kuuntelin molemmat, ja kyllä italiaksikin asia tuli osittain ymmärretyksi. Tosin perustietämys aiheesta helpotti jo asiaa. Luolaan menoa varten ryhmä jaettiin kielten mukaan. Opastaja oli arkeologi, ja selostukset olivat sen mukaisesti asiantuntevia, mutta ymmärrettäviä ilman tieteellistä perehtyneisyyttä.

Sisäänkäynti hautoihin. Keskellä La tomba della quadriga infernale
Sisäänkäynti hautoihin. Keskellä La tomba della quadriga infernale

Hautaan laskeuduttiin käytävää pitkin. Quadriga infernalen haudan molemmin puolin on samanlaiset käytävät kahteen vaatimattomampaan hautaan. Nämä arkeologit olivat löytäneet jo aiemmin, mutta jostain syystä välissä ollut maalattu hauta löytyi vasta 2003. Ja nimen omaan arkeologit löysivät sen vasta tuolloin; haudanryöstäjät olivat kyllä ehtineet käydä asioimassa haudassa jo ennemmin.

Demoni ajaa vaunuilla
Demoni ajaa vaunuilla

Haudan eteiskäytävää koristaa fresko, jonka mukaan hauta on nimetty. Kuvassa ilkeännäköinen demoni ajaa kahden leijonan ja kahden griipin vetämillä vaunuilla ulos haudasta noutamaan lisää väkeä manalaan. Demoni on tunnistettu Kharuniksi, etruskien vastineeksi kreikkalaisen mytologian Kharonille, kuoleman virran lautturille.

Tuiman ilmeen lisäksi hahmon pelottavuutta korostaa huulesta nouseva torahammas ja synkkä musta varjo. Demonin hiusten punainen väri on harvinainen Kharunin esittämisessä. Pitkänomainen maalaus on keskiosastaan koko matkalta vaurioitunut pahasti todennäköisesti haudanryöstäjien toiminnan seurauksena. Ryöstäjät ovat kokeilleet seinää hakkaamalla, löytyisikö seinän takaa suljettuja kammioita.

Hauta on ajoitettu 300-luvun loppuun eKr. Tässä vaiheessa aiempien vuosisatojen maalausten aiheet elämäniloisine juhlineen ja kilpailuineen olivat muuttuneet synkempiin Manalan maisemiin. Kuolema ja demonit kuuluivat nyt asiaan.

Haudan sisäänkäynti. Demoni ajaa vaunuilla.

Kaksi miestä

Kun mennään syvemmälle hautaan, symbolisesti tuonpuoleiseen johtavan umpinaisen oviaukon jälkeen tulee kahta ruokailusohvalla makaavaa miestä esittävä maalaus. Miehet ovat todennäköisesti haudassa olevat vainajat, jotka on kuvattu tuonpuoleisessa vietettävissä juhlissa. Yläruumiiltaan paljaat miehet koskettavat toisiaan kiintymystä osoittavalla eleellä.

Hahmojen erilainen ihonväri kertoo tuntemiemme maalaustapojen mukaan ikäerosta miesten välillä. Vanhemmalle miehelle on kuvattu myös partaa. Toisen tulkinnan mukaan kuva esittäisi isää ja poikaa. Toinen vaihtoehto on, että miesten välillä on homoseksuaalinen suhde. Homoseksuaalisuus oli etruskien keskuudessa hyväksyttyä.

Tämän freskon reunassa on pahoin turmeltunut kuva palvelijasta suodattamassa viiniä. Etruskien aikaan viini saattoi olla aika erilainen tuote kuin meidän päivinämme. Nautittavuuden parantamiseksi suodatus ei ollut huono idea.

Sarkofagi ja seinällä kolmipäinen käärme ja hippokamppi
Sarkofagi ja seinällä kolmipäinen käärme ja hippokamppi

Kammion perällä sarkofagin vieressä on vielä kolmipäistä käärmettä ja taruolento hippokamppia esittävät kuvat. Nyt ollaan jo lähellä Manalan ydintä. Kohtuullisen hyvin säilyneiden käärmeiden huomiotaherättäviä yksityiskohtia ovat kukonheltat, parrat ja hampaat. Merihirviö hippakamppi kuvaa siirtymää maallisesta elämästä tuonpuoleiseen. Etruskit käyttivät tähän vertaukseen usein merta. Myös kärryjä ajavan demonin maalauksen alafriisiin kuvatut delfiinit symboloivat samaa.

Demonimaalauksen alafriisiin on kuvattu delfiinejä.
Demonimaalauksen alafriisiin on kuvattu delfiinejä.

Sarkofagi löydettiin palasiksi hajotettuna haudanryöstäjien jäljiltä. Sen materiaali on Volterran alabasteria, mutta kivityöt on tunnistettu lähipitäjä Chiusissa tehdyksi. Volterrasta on linnuntietäkin matkaa Chiusiin lähes 100 kilometriä, joten etruskeilla on ollut toimivat kuljetusreitit ja -välineet raskaillekin lasteille. Sarkofagi lepää haudassa jälleen paikallaan entisöitynä.

Myös haudasta löydetyt esineet oli särjetty pieniksi kappaleiksi. Nyt nämä jäljellä olleet esineet on koottu uudelleen, ja ne ovat näytteillä Sarteanon museossa. Esineet on ajoitettu vuosiin 340–320 eKr.

Kolmipäinen käärme
Kolmipäinen käärme

Haudanryöstäjien lisäksi luolaa ovat todennäköisesti muokanneet sitä keskiajalla asuntonaan käyttäneet ihmiset. Kaikki luolan maalaukset ovat sisäänkäynnistä katsoen vasemmalla seinustalla. Emme saa koskaan tietää, onko myös luolan oikealla sivulla ollut maalauksia, sillä luolaa on mahdollisesti juuri asutuskäytön aikana laajennettu louhimalla oikeaa seinustaa.

Uhrialttarin perustukset
Uhrialttarin perustukset

Pianaccen alueella pääsee käymään monissa tavallisemmissa haudoissa ilman opastakin. Lisäksi Quadriga infernalen haudan lähellä kannattaa käydä katsastamassa alttarikorokkeen perustuksia. Alttarin käyttö liittyi todennäköisesti hautajaisrituaaleihin.


Lähteitä

Il Museo Civico Archeologico di Sarteano
Stefan Steingräber: Abundance of Life – Etruscan Wall Painting, s. 215–218 
Maurizio Martinelli & Giulio Paolucci: Etruscan Places

Kadonneen ajan jäljillä – Tervetuloa mukaan

Jo muinaiset foinikialaiset… olivat varmaan kiinnostuneita historiasta. Ainakin minua menneisyyden tapahtumat ovat kiehtoneet jo lapsesta asti. Viime vuosina olen matkustellessani pyrkinyt valitsemaan kohteita niin, että olen päässyt käymään mahdollisimman paljon antiikin aikaisissa kohteissa Välimeren maisemissa.

Jossakin vaiheessa syntyi ajatus, että voisihan näistä matkoista myös kirjoittaa. Nyt siis vihdoin tuumasta toimeen – Kadonneen ajan jäljillä -blogi alkaa tästä.

Aloitan kirjoittamalla etenkin klassisista antiikin sivilisaatioista. Huomiota saavat kreikkalaisten, roomalaisten ja etruskien edesottamukset. En rajaa aiheita kuitenkaan vain näihin, vaan tulen varmastikin kirjoittamaan myös muista aikakausista ja kulttuureista. Toivottavasti näistä jutuista on iloa ja hyötyä muillekin näistä asioista innostuneille, niin kotona kuin matkoilla.

Vaikka meillä nykyajan ihmisillä on entisaikojen eläjiin verrattuna paljon suuremmat mahdollisuudet ohjata elämäämme ja muokata siitä sellaista, mitä haluamme, syntymämme ajankohtaan emme pysty vaikuttamaan. Meidät on heitetty tähän maailmaan tähän aikaan, ja näin on ollut kaikilla ihmisillä ennen meitä. Aika kuluu, eikä mennyt tule koskaan takaisin, vaan jää aina kauemmas. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän häipyy unohduksiin. Siksi kadonneen ajan jäljillä on niin kiehtovaa matkustaa. Joistakin paikoista ja ajoista meillä on kirjoitettuja kuvauksia ja kuvia, osasta vain jälkiä vailla sanoitusta. Mielikuvitus saa luvan täyttää tarinan aukot.

Kadonneen ajan jäljillä on matkablogi historiaan.

Tervetuloa mukaan!

Etruskihaudassa Volterran lähellä toukokuussa 2013
Etruskihaudassa Volterran lähellä toukokuussa 2013