Kykladisen kulttuurin jäljillä

Miten kiehtovia voivatkaan olla kadonneet muinaiset kulttuurit, joista ei ole säilynyt mitään kirjoitettua ja joiden arvoitusta nykymaailma voi yrittää hahmottaa vain ihmettelemällä löytämiemme esineitä ja raunioita?

Löydettyjen esineiden hämmästyttävän taidokkuuden ja meidän silmiimme lähes modernistisen ilmaisun perusteella Egeanmerellä Kykladien saaristossa nykyisen Kreikan alueella noin 3200–1200 eKr. vallinnut kykladinen kulttuuri on yksi kiinnostavimmista.

Kykladinen kulttuuri oli Egeanmeren pronssikauden kulttuureista varhaisin. Se oli vanhempi kuin Kreetan minolainen kulttuuri, mutta sittemmin molemmat kulttuurit kehittyivät rinnakkain vaiheessa, jossa metallin käyttö, maanviljely ja pienimuotoinen kaupungistuminen levisi Lähi-idästä nykyisen Kreikan alueelle.

Erityisesti mielikuvitusta kiehtovia ovat kykladisen kulttuurin marmoriset idolihahmot, jotka suljetuin suin pitävät salaisuutensa. Näiden ihmishahmoisten, usein naispuolisten figuurien merkitys on osittain arvailujen varassa.

Tyypillinen naispuolinen idoli, jolla on kuvattu nenä, rinnat ja vatsan päälle päällekkäin asetetut kädet. (Kykladisen taiteen museo, Ateena)
Tyypillinen naispuolinen idoli, jolla on kuvattu nenä, rinnat ja vatsan päälle päällekkäin asetetut kädet. (Kykladisen taiteen museo, Ateena)

Kykladisen kuvanveiston kukoistuskausi ajoittui vuosiin 2800–2300 eKr. Veistosten pelkistetty muotokieli tuo mieleen kuitenkin modernin taiteen. Kykladisesta taiteesta ovatkin saaneet vaikutteita mm. sellaiset 1900-luvun mestarit kuin Pablo Picasso, Amadeo Modigliani, Alberto Giacometti ja Henry Moore.

Pelkistämisen taitoa (Naksoksen arkeologinen museo)
Pelkistämisen taitoa (Naksoksen arkeologinen museo)

Kykladisen kuvanveiston hienoimmat saavutukset ovat niin kutsutulta varhaiselta kykladiselta kaudelta II (2800–2300 eKr.). Aikakaudelle ominainen veistostyyppi esittää seisovaa alastonta naishahmoa, pää hieman kallistettuna taaksepäin ja kädet aseteltuna vatsan päälle. Koska paljon idoleita on löydetty haudoista, on niiden ajateltu liittyvän vainajille tarkoitettuihin rituaaleihin.

Haudoissa olevia patsaita on tulkittu mm. jalkavaimoiksi, palvelijoiksi, statussymboleiksi tai ihmisuhrien korvikkeiksi. Ottaen huomioon, että suurin osa figuureista on naispuolisia, ei vaikuta kovin naisystävälliseltä. Toisaalta naispuoleisten ja toisinaan pulleavatsaisten hahmojen on tulkittu liittyvän myös hedelmällisyyskultteihin. Hedelmällisyys oli tärkeä teema itäisen Välimeren muidenkin kulttuurien uskonnoissa, joten miksei Kykladeillakin. Tutkimuksessa pidetään uskonnollista selitystä tähän mennessä parhaimpana oletuksena. Näin ollen patsaat olisivat edustaneet naispuolisia jumalhahmoja.

Osittain tulkintoja haittaa se, ettei menneinä vuosisatoina tehtyjä löytöjä dokumentoitu, kuten modernissa arkeologiassa. Museoihinkin päätyneistä esineistä ei välttämättä tiedetä niiden tarkkaa löytöpaikkaa ja -kontekstia.

Laivan tai veneen malli Fylakopista Milokselta
Laivan tai veneen malli Fylakopista Milokselta

Kykladisen kulttuurin myöhäisvaiheessa Kykladit alkoivat ajautua Kreetan minolaisen ja Kreikan mannermaalla vaikuttaneen mykeneläisen kulttuurin vaikutuspiiriin kulttuurin lopulta sulautuessa näihin. Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että murrosvaihe oli levoton ja täynnä mullistuksia. Tässä vaiheessa omalaatuinen taide alkoi hävitä, ja veistokset muuttuivat vaatimattomammiksi ja alkeellisemmiksi.

Fylakopin 1 vaiheen idoleita vuosilta 2300–2000 eKr.
Myöhäisempiä idoleita, Fylakopin I vaiheesta vuosilta 2300–2000 eKr.

Pienimuotoinen kaupungistuminen sen sijaan eteni, mistä ovat osoituksena Fylakopin kaupunkimaisen asutuskeskuksen rauniot Miloksen saarella (n. vuosilta 2300–1100 eKr.). Kaupungin esihistoriallinen nimi on vaipunut unohdukseen, ja se tunnetaan nykyään lähellä sijaitsevan kylän nimellä. Kykladisena kautena Milos oli tunnettu erityisesti obsidiaanista, kovasta, mustasta tuliperäisestä lasista, josta tehtiin aseita ja työkaluja.

Fylakopin raunioita
Fylakopin raunioita

Kävin tutustumassa Fylakopin arkeologiseen alueeseen kuumana kesäkuun päivänä 2015. Alueelta on löydetty merkkejä neljästä eri asutusvaiheesta, jotka päättyivät aina kaupungin tuhoutumiseen ja uudelleenrakentamiseen sen viimeistä vaihetta lukuun ottamatta. Näkyvät rakenteet ovat lähinnä kahdelta viimeiseltä kaudelta, jolloin kaupunki oli minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin vaikutuspiirissä.

Fylakopin raunioita
Fylakopin raunioita

Meren rantajyrkänteellä sijaitsevasta kaupungista osia on vuosisatojen varrella kadonnut mereen rantapenkereen sortumien myötä. Näkyvissä on mm. rakennusten perustuksia sekä ns. kyklooppimuuritekniikalla tehtyä kaupunginmuuria. Niin sanotusta pilarihuoneesta on löydetty minolaistyylinen lentäviä kaloja esittävä fresko, joka on Ateenassa Kansallisessa arkeologisessa museossa, kuten muutkin tärkeimmät löydökset. Miloksella Fylakopin löytöjä on nähtävillä Plakan kylässä sijaitsevassa arkeologisessa museossa.

Kreikan parhaat kykladista kulttuuria esittelevät kokoelmat ovat Ateenassa Kykladisen taiteen museossa ja Kansallisessa arkeologisessa museossa. Paikan päällä Kykladien saarilla parhaiten varustettu museo lienee Naksoksen arkeologinen museo.

Kykladisen taiteen museo on Ateenassa sijaitseva yksityisomistuksessa oleva museo, joka on keskittynyt kykladiseen kulttuuriin sekä Kreikan ja Kyproksen antiikkiin. Vaihtuvien näyttelyiden skaala on ulottunut antiikin ajan teemanäyttelyistä Ai Weiwein nykytaiteeseen. Kykladisen kulttuurin esineet on koottu yhteen museon neljästä kerroksesta, ja ne on valaistu näyttävästi pimennetyissä saleissa.

Kolme kykladista idolia Kykladisen taiteen museosta
Kykladisen taiteen museon kokoelmista. Vasemmalla kuppia pitelevä istuva hahmo noin vuodelta 2600 eKr. Tämä on ainoa löydetty kuppia pitelevä kykladinen idoli, ja sen on tulkittu olevan miespuolinen. Keskellä harvinainen miespuolista seisovaa hahmoa esittävän idolin palanen, joka on poikkeuksellinen myös massiiviselta kooltaan (ollut kokonaisena noin 1 metri). Suuren koon vuoksi noin vuodelta 2500 eKr. peräisin olevan patsaan on arveltu esittävän jumalhahmoa. Oikealla naishahmon kappale, josta näkyy hyvin tietyssä idolityypissä harjoitettu tapa piirtää häpykarvojen alue kolmiona.

Ateenan Kansallisessa arkeologisessa museossa saa myös hyvän käsityksen kykladisen kulttuurin kehityksestä ja vaiheista.

Idolien esittäminen eteni yksinkertaisista viulunmuotoisista figuureista (3200–2800 eKr.) kohti luonnollisempaa tyyliä ja sen jälkeen kohti pelkistetympää esitystapaa (2800–2300 eKr.) kunnes figuurit muuttuivat jälleen hyvin yksinkertaisiksi, ja minun nähdäkseni taidemuoto alkoi taantua (2300–2000 eKr.). Idolipatsaiden koko vaihtelee viidestä senttimetristä 152 senttimetriin, joista jälkimmäinen on tosin poikkeuksellinen koko. Tyypillisesti patsaat ovat melko pienikokoisia, 20–40-senttisiä.

Joidenkin idolien pinnasta on mm. ultvaviolettikuvauksen ja kemiallisten analyysien kautta löydetty jäänteitä maalista. Idolit saattoivatkin näyttää hieman erilaiselta maalattuine piirteineen. Meidän silmiimme pelkistetyltä näyttävä marmorinen perusmuoto ei ehkä ollutkaan se ilmiasu, joka näillä patsailla aikanaan oli. Maalin mukana on kadonnut mahdollisuutemme katsoa tarkemmin kykladisen ajan ihmistä, ja jäljelle on jäänyt vain ihmisyyden perusmuoto paljaana marmoripintana.

Jos ajatellaan edellä mainittua aikajännettä, se on 1200 vuotta. Kun katsoo taiteen kehitystä, patsaiden muotokieli toki muuttui aika reippaasti, mutta toisaalta aika on pitkä, jos laskee nykyajasta taaksepäin ja miettii, mitä siinä ajassa on keksitty ja kehitetty.

Viulunmuotoisia idoleita. Tämä muotokieli oli voimissaan 3200–2800 eKr. Viulunmuotoisuudestaan huolimatta nämä esittivät ihmishahmoja. Joissakin patsaissa esiintyy mm. viivalla piirretty häpykolmio. Viulunmuotoiset figuurit olivat yleensä ohuita ja pienikokoisia.
Viulunmuotoisia idoleita. Tämä muotokieli oli voimissaan 3200–2800 eKr. Viulunmuotoisuudestaan huolimatta nämä esittivät ihmishahmoja. Joissakin patsaissa esiintyy mm. viivalla piirretty häpykolmio. Viulunmuotoiset figuurit olivat yleensä ohuita ja pienikokoisia. (Kansallinen arkeologinen museo, Ateena)
Kuvassa vasemmalla varhainen ns. Plastiras-tyypin idoli, joka esittää miespuolista metsästäjää, 3200–2800 eKr. Tämä oli ensimmäinen idolityyppi, jossa pyrittiin ihmiskehon luonnolliseen esittämiseen. Pelkistämisen aste ei kohonnut vielä samalle tasolle kuin myöhemmässä vaiheessa. Keskellä varsin harteikkaana esitetty naishahmo, jonka vatsa on esitetty hieman paisuneena, oletettavasti raskauden merkkinä. Oikealla korkein löydetty idolipatsas, luonnollista 1,52 metrin kokoa oleva naisidoli, joka edustaa yleistä Spedos-tyyppiä. Löydetty Amorgokselta. 2800–2300 eKr.
Kuvassa vasemmalla varhainen ns. Plastiras-tyypin idoli, joka esittää miespuolista metsästäjää, 3200–2800 eKr. Tämä oli ensimmäinen idolityyppi, jossa pyrittiin ihmiskehon luonnolliseen esittämiseen. Pelkistämisen aste ei kohonnut vielä samalle tasolle kuin myöhemmässä vaiheessa. Keskellä varsin harteikkaana esitetty naishahmo, jonka vatsa on esitetty hieman paisuneena, oletettavasti raskauden merkkinä, ns. dokathismata-tyyppi. Oikealla korkein löydetty idolipatsas, luonnollista 1,52 metrin kokoa oleva naisidoli, joka edustaa yleistä Spedos-tyyppiä. Löydetty Amorgokselta. 2800–2300 eKr. (Kansallinen arkeologinen museo, Ateena)

Harmi, ettemme voi kuulla kykladisen kulttuurin musiikkia. Musiikki oli kuitenkin mukana kuvioissa ja harppu helisi ja huilu vihelsi. Nämä soittajat on löydetty Keroksen saarelta.

Kaikki löydetyt muusikkofiguurit ovat miespuolisia, joten on päätelty, että naiset eivät toimineet muusikon hommissa Kykladeilla.

Kykladisia "paistinpannuja"Idolien ohella kykladisen kulttuurin ihmetystä herättäneimpiä esineitä ovat niin kutsutut ”paistinpannut”. Näiden koristeltujen keraamisten esineiden käyttötarkoitusta ei tunneta. Arvaukset vaihtelevat keittiötarkoituksista peileihin ja rituaaliesineisiin. Ruoanvalmistuksen tai tulen jälkiä ei ole havaittu löydetyistä esineistä. Osa löydöistä on tehty haudoista, mutta nämä paistinpannut eivät ole mikään yleinen kykladisista haudoista löydetty esine. Salaisuutensa pitävät pannut ovat kuitenkin kiehtovaa katsottavaa ja ihmeteltävää. Miten neljän tai viiden tuhannen vuoden päästä meidän nykyisin käyttämiemme esineiden arveltaisiin olevan, jos niistä ja koko meidän elintavastamme ei säilyisi mitään tietoja jälkipolville?

Naksoksen arkeologisen museon kokoelmia
Naksoksen arkeologisen museon kokoelmia

Naksoksen arkeologisen museon aukiolo oli supistettu säästösyistä vain kahteen viikonpäivään, tiistaihin ja lauantaihin, kun vierailin saarella kesäkuussa 2016. Ehdin tehdä vain pikaisen puolen tunnin visiitin korkealla vanhankaupungin, Kastron, laella vanhassa jesuiittakoulun rakennuksessa toimivaan museoon ennen Delokselle suuntautuneen päiväretken lähtöä. Tässä vähän vanhanaikaisessa museossa oli yllättävän mielenkiintoinen kokoelma kykladisia esineitä.

Kivipiirros, n. 2700 eKr.
Kivipiirros, n. 2700 eKr.

Kykladisen kulttuurin esineistöä on Naksoksella esillä myös Apeiranthoksen arkeologisessa museossa. Tämäkään museo ei ole monena päivänä viikossa auki, mutta sattumalta se oli avoinna juuri silloin, kun piipahdin Apeiranthoksessa päiväretkellä. Tässä vain yhden huoneen kokoisessa museossa näytteillä olevat esineet näyttivät pääosin sellaisilta, jotka eivät olleet muualle kelvanneet. Melkeinpä mielenkiintoisempaa, kuin katsoa näytteille asetettuja esineitä, oli aistia vanhanaikaista museotunnelmaa. Rikkoutuneiden kykladisten idolien ohella kiinnostavia olivat kykladisen kauden kivikaiverrukset.

Lähteitä

Erja Salmenkivi: Kreikan varhaisimmat kulttuurit, artikkeli kirjassa Kulttuuri Antiikin maailmassa,  Teos, Helsinki 2009.

Museum of Cycladic Art: Guide to the Collections. Athens 2013.

Wikipedia: Kykladinen kulttuuri

Hozoviotissan luostari – kuin kaappi Amorgoksen seinällä

IMG_4289

Hozoviotissan luostari (Παναγία Χοζοβιώτισσα) Amorgos, Kreikka
Vierailtu 1.6. ja 5.6.2016

Jyrkästä vuorenseinämästä valkoisena hohtava Panagia Hozoviotissan luostari on Amorgoksen saaren päänähtävyys. Kreikan ortodokseille tämä Neitsyt Marialle (Panagia) pyhitetty luostari on tärkeä uskonnollinen keskus. Saaren vaikeakulkuisella etelärannikolla sijaitseva järkälemäinen luostari näyttää kaukaa varsin pieneltä 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Profitis Ilias -vuoren kallioseinämä kohoaa vielä 400 metriä siitä ylöspäin.

Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons.
Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons. Luostari näkyy valkoisena kuvan keskikohdasta oikealle vuoren jyrkässä seinämässä.

Amorgos on itäisin Kykladien saariryhmän saarista. Se on melko rauhallinen paikka, jonne on vain yhdestä kahteen laivavuoroa päivässä. Amorgoksella rentoja kesäpäiviä viettäessäni kävin luostarissa kahdesti. Ensin itsekseni ja myöhemmin kreikkalaisten ystävieni Konstantian ja Dimitriin kanssa.

Luostarin alkuperästä on useita perimätiedon kuljettamia tarinoita. Yhteistä niille on, että luostarin Amorgokselle perustivat Palestiinasta muslimien vainoa paenneet munkit. Eräs tarina kertoo, että ihmeitätekevä Neitsyt Marian ikoni ajautui tänne pakomatkalta Kyprokselta aaltojen mukana ja osoitti munkeille uuden luostarin paikan.

IMG_4284

Ikonin kerrotaan olevan peräisin Khoziban luostarista, joka sijaitsee Jerikon lähellä maastollisesti hyvin samantyyppisessä ympäristössä, jyrkässä vuorenrinteessä, vaikkakaan ei meren äärellä.

Tuntuu luontevalta selitykseltä, että evakuoidulle luostarille olisi haluttu valita vanhasta muistuttava paikka. Alkuperäinen Pyhän Yrjön luostari (Monastery of St. George of Choziba) Palestiinassa on ollut jälleen toiminnassa 1800-luvulta alkaen. Myös luostareiden nimien samankaltaisuus vahvistaa tarinaa luostarin alkuperästä.

Palestiinan tapahtumien ja suullisten lähteiden perusteella on oletettu, että munkit olisivat saapuneet Amorgokselle 800-luvun alussa. Toisaalta perimätieto kertoo, että Hozoviotissan luostarin Amorgokselle olisi perustanut Bysantin keisari Aleksios I Komnenos vuonna 1088. Kirjallista aineistoa tästä ei ole säilynyt. On myös mahdollista, että keisarin määräyksellä luostarin perustaminen on vahvistettu 1000-luvulla.

Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta
Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta

Ensimmäisellä kerralla kävelin koko matkan luostarille Amorgoksen pääkylästä Chorasta, josta on noin puolen tunnin patikkamatka. Kuumana ja kosteana päivänä farkut olivat liimautuneet jo melkein kiinni jalkoihin luostarille päästessäni.

IMG_4321

Kun on kivunnut luostarin pihaan asti, on sopiva hetki ihailla valkeaa luostaria Kreikan sinistä taivasta vasten sekä pihalla kukkivia oleantereita (joita luulin bougainvilleoiksi siihen asti kun täällä asiaa ystävällisesti kommentoitiin).

Luostariin astutaan sisään pienestä ovesta, niin pienestä, että se pakottaa munkit välttämään liikalihavuutta. Jo oven ulkopuolelle leijaili suitsukkeen tuoksu, joka oli omiaan virittämään luostarivierailuun tarvittavan hartaan tunnelman.

ovi

Pukeutumiskoodi on tiukka. Shortseissa tai topeissa ei sisään pääse, ja naisilla pitää olla hame. Jo etukäteen varoiteltiin, että lainavaateita ei ole tarjolla toisin kuin joissakin Kreikan luostareissa. Kuitenkin eteisnaulakossa roikkui muutamia hameita ja verkkareita. En suosittele niitä kuitenkaan tyylitietoiselle.

Sisällä ei myöskään saanut ottaa valokuvia, minkä vuoksi sisäkuvia en pysty tähän laittamaan. Vierailla on mahdollisuus päästä vain pieneen osaan huoneista. Onneksi niiden joukossa on luostarin tärkein paikka, kappeli, jonne arvokkaimmat ikonit on sijoitettu.

Tällä hetkellä luostarissa elää vain kolme munkkia, mutta he eivät olleet kovin vanhoja kuitenkaan. Kaksi kuusissakymmenissä olevaa ja yksi päälle neljänkymmenen. Parhaimmillaan luostarissa on voinut olla satakin munkkia.

Konstantian ja Dimitriin kanssa vieraillessani yksi munkeista tuli vierashuoneeseen kanssamme juttelemaan. Hän puhui ainoastaan kreikkaa, joten minulta jutut menivät lähes täysin ohi. Kreikkalaisten kesken keskustelu vaikutti kovin välittömältä. Konstantia käänsi minulle jälkeenpäin jotakin munkin kertomasta.

Pääasiassa vieraita vastaanottamassa ja opastamassa oli kuitenkin ihan kaksi maallikkoa, jotka vastailivat ystävällisesti kysymyksiini englanniksi.

Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin
Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin

Luostarin pyhin esine, Panagia-ikoni on esillä pääkappelissa. Hopeakuorella suojatusta ikonista näkyi puisena vain Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen kasvot. Niistäkään en pimeässä erottanut juuri muuta kuin Neitsyen pyhän nenän.

Ikonin ikää ei tunneta, mutta tarinan mukaan se olisi todellakin sieltä 800-luvulta. Kristittyjä pakeni tuohon aikaan Palestiinasta arabien vainoja. Legendan mukaan munkit olisivat paenneet ensin Kyprokselle.

Bysantin kirkossa oli vallalla ikonoklasmi, kuvakielto. Ikonien katsottiin olevan Raamatussa kiellettyjä jumalankuvia. Asiasta oli kirkossa kuitenkin riitaa ja eripuraa. Perimätiedon erään version mukaan ikoni olisi lyöty kahtia Kyproksella ja heitetty mereen, jossa se olisi kulkeutunut Amorgokselle osoittamaan luostarin tulevan paikan. Olisin kuitenkin taipuvaisempi uskomaan ikonin saapuneen Amorgokselle munkkien laivassa.

Mielenkiintoista olisi avata ikonin kuori, jotta voisi nähdä, onko ikoni koottu kahdesta kappaleesta. Kuorta ei vain tiettävästi ole avattu sen tekemisen jälkeen, joten kukaan ei ilmeisesti ole ties kuin pitkään aikaan päässyt sitä  lähemmin tarkastelemaan.

Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.
Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.

Kappelissa on muitakin vanhoja ikoneita ja tietenkin ikonostaasi. Erityisen mielenkiintoinen teos oli merihädässä olevaa laivaa esittävä Gennadin rukous -ikoni. Sen yläosassa on tavanomaisia aiheita, Neitsyt ja Jeesus sekä kaksi pyhimystä. Sen sijaan alaosan kaltaista ikonikuvaa en ole ennen nähnyt. Siinä on aallokossa kamppaileva munkkien laiva, jossa yksi pappi lukee rukousta. Tekstin mukaan laiva oli matkalla Patmokselta, jonka maineikkaan luostarin on katsottu olleen vuosisatoja Hozoviotissan sisarluostari.

Marraskuussa 1619 sattunutta ja onnekkaasti päättynyttä myrskykokemusta esittävä ikoni on aihevalinnaltaan hyvin harvinainen. Aallot on kuvattu hienon taiteellisesti. Toinen oppaista väitti, että jokin taidemuseo olisi kuulemma ollut halukas ostamaan ikonin korkeaan hintaan, mutta se ei ole myynnissä.

IMG_4318

Päärakennus on pitkä ja kapea. Sen kokonaispituus on noin 40 metriä, mutta leveys vain noin viisi metriä. Rakennus on luonnollisesti saanut nykymuotonsa monien rakennusvaiheiden kautta. Sulevapiirteinen massiivinen rakennus ja pienine ikkunoineen innoitti täällä 1930-luvulla vieraillutta modernistisen arkkitehtuurin uranuurtajaa Le Corbusieria. 1700-luvulla Kreikassa matkustanut ranskalainen kasvitieteilijä ja arvokasta historiallista tietoa dokumentoineen matkaraportin kirjoittaja Joseph Pitton de Tournefort kuvaili matkakertomuksessaan luostaria valtavaan seinämään kiinnitetyksi kaapiksi.

IMG_4363

Luostarin parvekkeelta avautuivat hienot näkymät alas merelle ja horisontissa siintävälle Astypalaian saarelle saakka.

Luostarin opas näytti minulle vanhoja katajapalkkeja, jotka kannattelivat erään huoneen kattoa. Puu saatiin läheltä, sillä Amorgoksella oli metsiä vielä 1800-luvulla sattuneeseen suureen maastopaloon saakka.

IMG_4341

Luostarissa on myös arvokkaita käsikirjoituksia alkaen 900-luvulta, mutta näitä ei ole vierailijoiden nähtävillä.

Luostarivisiitin päätteeksi vieraille tarjottiin lokumia, marmeladia, pieni lasillinen hunajalla makeutettua rakia sekä vettä. Ensimmäisellä kertaa täällä istuskelin yksinäni luostarin vieraanvaraisuudesta nauttimassa huoneessa, jonka seinillä oli muun muassa piispojen, munkkien ja kreikkalaisten vapaussoturien kuvia sekä muutama vanha kuva luostarista. Jossain vaiheessa tajusin, että puhelin oli jäänyt laittamatta äänettömälle. Kaivoin sen esiin taskustani, ja huomasin sen itsestään siirtyneen asetukselle ”täydellinen hiljaisuus”. Järkeilemällä voisi päätellä syyksi taskupainallukset, jos kosketusnäytön lukitus ei ollut mennyt päälle. Mutta pyhässä paikassa ei toki voi sulkea pois taivaallisen avun vaikutustakaan.

Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa
Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa

Ranskalaisia vieraita käy luostarissa kuulemma ylivoimaisesti eniten. Ranskalaisten rakkaus Amorgokseen ei välttämättä ole kuitenkaan niin uskonnollista laatua, vaan heille Amorgos on tuttu Luc Bessonin The Big Blue (Le Grand Bleu) -elokuvan kautta. Tämän vahvisti ranskalainen pariskunta, joilta liftasin luostarikäynnin jälkeen kyydin Agia Annan rannalle luostarin lähellä. Elokuvaa oli nimen omaan kuvattu näissä maisemissa. En ole tätä kahdesta syvyyssukeltajasta kertovaa leffaa nähnyt, mutta nythän se pitää hankkia katsottavaksi. Kreikkalaiset pyhiinvaeltajat puolestaan täyttävät Amorgoksen 21. marraskuuta, jolloin vietetään saaren suojeluspyhimyksen Hozoviotissan Neitsyt Marian juhlaa.

Luostari on avoinna vieraille joka päivä klo 8–13 ja 17–19. Vierailu on maksuton, mutta halutessaan voi jättää rahalahjoituksen esimerkiksi sytyttäessään kynttilän. Luostarin ylläpito rahoitetaan lahjoitusvaroin.

Lähteitä

Lila Marangou: The Monastery of the Panayia Khozoviotissa. Fifth Edition 2005.
Amorgos Travel Guide 

Aasien kohtaaminen
Aasien kohtaaminen luostarin pihalla