Cerveterin Banditaccia-nekropolis antaa parhaan kuvan siitä, millaisia etruskien kaupungit olivat

Necropoli della Banditaccia
Cerveteri, Italia

14.9.2022

Etruskit olivat Keski-Italiassa noin 900–100 eKr. vaikuttanut kansa, joka kehitti yhden Välimeren piirin antiikin johtavista korkeakulttuureista. Tämä ajanlaskun alun tienoilla kadonnut ja roomalaistunut salaperäinen kansa on kiehtonut minua jo vuodesta 2012, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa kurkistamaan sen historiaan paikan päällä.

Näkymä hautakammiosta, Tomba dei doli

Meidän nähtävillemme etruskien perinnöstä ovat jääneet erityisesti lukuisat haudat ja hautausmaat. Etruskeilla oli tapana haudata vainajansa ikuisen elämän toivossa hienoihin kuolleiden kaupunkeihin eli nekropoleihin, jotka louhittiin kallioihin ja kiveen.

Yksi hienoimmista etruskien kuolleiden kaupungeista on nykyisessä Cerveterin kaupungissa sijaitseva Banditaccian nekropolis. Se muodostaa yhdessä maalatuista haudoistaan tunnetun Tarquinian Monterozzin nekropoliksen kanssa Unescon maailmanperintökohteen. Paikan kiinnostavuudesta kertoo, että syyskuun 2022 Italian-matkalla tekemäni vierailu oli jo kolmas kerta Banditacciassa. Nyt pääsin näyttämään paikkaa omalle perheelleni.

Antiikin roomalaiset tunsivat nykyisen Cerveterin kaupungin nimellä Caere. Etruskien kielellä sen nimi oli Cisra. Se oli yksi etruskialueen eli Etrurian rikkaimmista ja mahtavimmista kaupungeista ja jäsen 12 etruskikaupungin löyhässä liittokunnassa. Caeressa oli jopa 25 000 asukasta. Kaupunki eli kukoistuskauttaan 600-luvulta 300-luvulle ennen ajanlaskumme alkua. Sen jälkeen se joutui voimistuvan Rooman vallan alaisuuteen.

Itse kaupungista ei ole säilynyt paljoa, ja nykyinen Cerveteri on rakennettu sen paikalle. Kuolleiden kaupungit oli tapana rakentaa kaupunkikukkulan läheisille muille kukkuloille. Sen vuoksi ne ovatkin säilyneet paremmin, koska niiden paikalle ei ole ollut tarvetta rakentaa uutta.

Banditaccian nekropolis levittäytyy jopa sadan hehtaarin alalle. Caeren kaupunki ei koskaan kasvanut niin isoksi, mutta elävät saattoivatkin käyttää aina samoja rakennuksia.

Keskikokoinen tumulus

Banditaccian hautoja voisi helposti koluta monta tuntia, mutta tällä kertaa teimme paikalle puolentoista tunnin täsmäiskun. Enempää ei yhdeksän kuukauden ikäinen perheen pienin olisi jaksanut.

Paikka todellakin muistuttaa kaupunkia erilaisine rakennuksineen ja katuineen.

Täältä löytyy kumpumaisiin tumuluksiin maan alle rakennettuja koko suvun hautakammioita, kuutiomaisia hautoja, kadun varrelle asemoituja rivitalomaisia hautoja ja vaatimattomampia yksittäisiä hautakuoppia. Haudat on louhittu tulivuoriperäiseen tuffikiveen ja kallioon.

Mengarelli-tumuluksen dromos

Isoimpiin hautoihin laskeudutaan portaat alas dromos-käytävää pitkin. Dromokset oli tapana täyttää maalla, kun hautaukset oli tehty.

Aluetta halkoo pääkatu Via degli inferi (Manalan jumalien katu). Sen kivisessä pinnassa näkyvät paikoitellen etruskien ruumiskärryjen pronssisten pyörien kuluttamat syvät urat.

Nekropoliin suurimman kumpuhaudan eli tumuluksen halkaisija on 60 metriä, ja sen sisällä on neljä erillisillä sisäänkäynneillä varustettua hautaa. Nekropoliin isot tumulukset ovat 500-luvulta eKr.

Kumpuhaudat näyttävät vähän Tolkienin hobittien kotiseudun Konnun rakennuksilta.

Koska haudat olivat kuolleiden taloja, ne rakennettiin vastaamaan ajan arkkitehtuuria. Etruskien asuintaloja ei ole säilynyt, mutta hautojen kautta saamme todennäköisesti käsityksen myös heidän maallisista asumuksistaan.

Hautausmaa antaa kuvaa myös etruskien kaupunkisuunnittelusta. Kahden kadun varteen on sijoiteltu riviin pienempiä hautoja, kuin rivitaloja.

Kuva toukokuulta 2013. Huomaa vehreä kasvillisuus.

Tämän lähemmäs etruskien kaupungin ja asumusten kokemista ei todennäköisesti ole mahdollista päästä virtuaalitodellisuuden ulkopuolella.

Tomba dei rilievi

Kuuluisin nekropoliin haudoista on Tomba dei rilievi eli Reliefien hauta. Sen erityispiirre ovat seinien värikkäät stukkokoristelut. Tällaista maalatuin reliefein varustettua etruskihautaa ei ole löytynyt mistään muualta.

Tomba dei rilievi, haudan vasen sivusta, jossa on myös leposijoja tyynyineen.

Etruskit uskoivat elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen. Jotta ikuinen elämä sujuisi mukavasti, hautoihin piti siis sijoittaa vainajien tarvitsemia tavaroita. Tomba dei rilievin seinille on kuvattu työkaluja, aseita, köysi, kirves, miekka, kilpi, kypärä ym. Taisteluvarustuskin piti siis olla kunnossa. Perheenpään ja hänen puolisonsa leposija oli takaseinällä keskellä. Vuoteelle on tehty jopa tyynyt kivestä. Leposijan alla seinässä näkyy koristeluna Manalan porttia vartioiva Kerberos-koira. Piirtokirjoitus kertoo haudan kuuluneen Matuna-suvulle. Hauta oli käytössä 300–200-luvuilla ennen ajanlaskun alkua.

Kaikkiin muihin yleisön nähtävillä oleviin hautoihin pääsee sisään, mutta reliefihautaa katsellaan ovella olevan lasin takaa. Järjestelyllä halutaan suojella reliefejä ja maalipintoja lääppimiseltä, hengitykseltä ja ilmanalan vaihteluilta. Lasin takana kosteutta ja lämpötilaa voidaan säädellä.

Frescoja ei Banditaccian haudoissa juurikaan ole. Joissakin haudoissa voi nähdä jäljiä maalista. Etruskien maalaustaidetta voi sen sijaan ihailla maailmanperintökohteen toisessa osassa Tarquinian Monterozzi-nekropoliilla.

Tomba dei rilieviin laskeudutaan komean 400-vuotiaan tammen juurelta. Haudan sisäänkäynti on tammen juurella aitauksen luona.

Kapiteelien haudassa erityislaatuista ovat kahden keskihallia kannattavan pylvään aiolialaiset kapiteelikoristeet. Doorilainen, joonialainen ja korinttilainen ovat monelle tuttuja, mutta tätä pylvästyyppiä ei muuten koulussa opetettukaan!

Kapiteelien hauta (Tomba dei capitelli) on 500-luvulta eKr. Haudan pohjapiirustus antaa kuvaa vainajien sijoittelusta hautaan. Useissa isoimmissa haudoissa on monta hautakammiota, joihin pääsee keskushuoneen kautta. Ovien ohella sivukammioissa saattaa olla myös ikkunat keskushuoneeseen.

Tomba dei capitelli

Mengarellin tumulus (500-luvulta eKr.) on koko nekropoliksen suurimpia, ja sen ainoaan hautaan laskeudutaan syvälle maan alle.

Mengarellin tumuluksen haudassa

Hautojen tuoksu on hieman tunkkainen ja kellarimainen. Ilma on kosteahkoa ja kesäkuumallakin niissä on viileämpää kuin ylhäällä ulkona.

On jännä tunne katsella etruskien leposijoja, joilla heidän maalliset jäänteensä ovat joskus maanneet odottamassa tuonpuoleisessa alkavia juhlia. Kaksi ja puoli vuosituhatta sitten hautausmaa on ollut täydessä käytössä ja ajan ihmiset ovat tunteneet sinne haudattuja vainajia henkilökohtaisesti.

Hautakammioiden ohella tarjolla oli edullisempiakin hautausvaihtoehtoja, kuten yllä olevassa kuvassa näkyvät pienet yksittäiset hautakuopat.

Haudoista löytyneisiin esineisiin voi tutustua Rooman museoissa sekä Cerveterin omassa arkeologisessa museossa. Tunnetuimpia Banditaccian nekropoliksesta löytyneistä esineistä on terrakotasta valmistettu ns. Puolisoiden sarkofagi (koostaan huolimatta se on uurna), joka on esillä Roomassa Villa Giulian etruskimuseossa.

Etruskit käyttivät sekä ruumishautausta että uurnahautausta.

Puolisoiden sarkofagi. Kuva vuodelta 2016

Banditaccian nekropolis on kaiken kaikkiaan hyvin vaikuttava paikka. Haudat ovat kiehtovia ja tekee mieli päästä käymään mahdollisimman monessa. Isojen tammien, pinjojen ja sypressien varjostama alue on myös kaunis, ja mitä pidemmäs pääportilta mennään sitä rauhallisemmaksi paikka käy ja villiintyneemmäksi kasvillisuus muuttuu.

Maalaisidylliä vahvistaa nekropoliin sijainti peltojen keskellä. Lampaat laiduntavat Banditaccian ympäristössä yhä kuten antiikin ajan kreikkalaisen runoilijan Licafronen säkeessä, jossa hän kutsui paikkakuntaa homeeristyylisellä adjektiivilla ’lampaiseksi’.

Lampaita arkeologisen alueen ulkopuolella. Kuva syyskuulta 2016.

Syyskuussa lämpötilan kohotessa vielä lähelle 30 astetta ruoho näytti jo kuuman kesän kulottamalta. Kauneimmillaan Banditaccia on varmaankin aikaisin keväällä, kun luonto on herännyt eloon, vihreässä on vielä voimaa ja kukat ovat puhjenneet kukkaan. Tässä alla kuva toukokuulta 2013.

14- ja 12-vuotiaiden poikien mielestä Banditaccia oli hieno; heidän mielestään kiinnostavampi kuin Ostian kaupungin rauniot. Tätä näkemystä on helppo ymmärtää: Onhan maanalaisiin hautoihin laskeutuminen ja hautaholvien tutkiminen hieno elämys.

Tomba dei capitelli

Banditacciaan tutustumisen ja Cerveterissä nautitun lounaan jälkeen suuntasimme meren rannalle Santa Severaan. Tämä sopi hyvin päivän teemaan, sillä paikalla sijaitsi etruskien aikaan Caeren satamakaupunki Pyrgi. Siitä ei ole jäljellä mitään nähtävää, mutta alueen arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon kirjoitusta sisältävät upeat Pyrgin kultalevyt, jotka ovat esillä Roomassa Villa Giulian etruskimuseossa.

Pyrgin kultalevyt

Kahden levyn teksti on etruskien kielellä ja yhden teksti foinikiaksi. Foinikialaisen tekstin avulla on pystytty tulkitsemaan myös etruskiksi kirjoitettua tekstiä.

Taulujen tekstiin voi tutustua tästä Wikipedialinkistä.

Santa Severan ranta sopii hyvin rannalla rentoutumiseen. Bonuksena historian ja arkkitehtuurin ystäville rannalla voi ihailla veden rajasta nousevaa keskiaikaista Santa Severan linnaa.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *