Ostia on hyvä päiväretkikohde Rooman lähellä ja siellä voi aistia antiikin kaupunkitunnelmaa

Ostia Antica, Italia
13.9.2022

Rooman satamakaupunki Ostia on yksi parhaiten säilyneistä antiikin Rooman kaupungeista. Se sijaitsi Tiber-joen suulla noin 25 kilometrin päässä Rooman kaupungista. Kaupungin nimi tulee latinan sanasta ’ostium’, joka tarkoittaa joensuuta.

Ostia ei ole yhtä tunnettu kuin dramaattisesti tuhoutunut Pompeji, mutta juuri tästä syystä sen raunioilla voi nauttia antiikin kaupungin tunnelmasta ilman massiivisia matkailijaryhmiä.

Pääsin tutustumaan Ostiaan syyskuussa 2022, kun matkailimme perheeni kanssa Roomassa ja lähiseudun rannikolla. Me teimme retken Ostiaan Fregenen rannikkokaupungista, mutta Ostia soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi myös Roomasta käsin.

Ostian sijainti Roomasta mereen laskevan Tiber-joen suulla teki siitä luonnollisen paikan Rooman satamalle. Meriteitse tuodut lastit purettiin Ostiassa pienempiin jokilaivoihin, jotka hoitivat liikennettä Rooman kaupunkiin ja sieltä takaisin satamaan.

Seinämaalaus esittää Ostian ja Rooman väliseen viljakuljetukseen käytettyä jokilaivaa. Kuva Museokeskus Vapriikin Ostia-näyttelystä vuodelta 2020.

Ensimmäiset merkit Ostian satamasta ovat 300-luvun loppupuoliskolta ennen ajanlaskun alkua. Silloin Ostia sijaitsi meren rannan tuntumassa. Antiikin aikaan rantaviiva oli noin neljä kilometriä lähempänä kaupunkia kuin nykyisin. Tiberin kuljettama liete ja muta eli sedimentit ovat sittemmin kasvattaneet näinkin paljon vanhan Ostian ja meren välistä maa-aluetta.

Aluksi Ostiassa oli vain roomalaisten sotilastukikohta turvaamassa merenkulkua, mutta myöhemmin sataman oheen kasvoi kaupunki. Vahvimmalla kukoistuskaudellaan 100-luvulla jKr. Ostia oli Rooman valtakunnan tärkein satamakaupunki ja noin 50 000 asukkaan kansainvälinen merenkulun ja kaupan keskus.

Ostian kautta Roomaan kuljetettiin viljaa, viiniä ja muita elintärkeitä tuotteita. Ostiassa oli jopa viisikerroksisia kerrostaloja, temppeleitä, kylpylöitä, kauppoja, baareja, varastorakennuksia, leipomoita, pesuloita, hautausmaita ja teatteri.

Ostian teatteri, jossa oli vierailumme aikaan pystytettynä esiintymislava.

Ostian asema satamapaikkana alkoi huonontua jo ajanlaskun alun aikaan. Tiberin kuljettama liete ja muta madalsivat jokea Ostian kohdalla, eivätkä isot laivat enää päässeet Ostian satamaan. Keisari Claudius (vallassa 41–54 jKr.) perusti uuden Portuksen sataman noin kolme kilometriä Ostiasta pohjoiseen. Keisari Trajanus (vallassa 98–117) rakennutti sinne edelleen vuonna 104 kuusikulmaisen satama-altaan laivojen lastien purkamisen helpottamiseksi. Tämä allas on edelleen olemassa Fiumicinon lentokentän tuntumassa ja näkyy vaikkapa Google Mapsin satelliittikuvassa (alla). Allas ei enää sijaitse lähelläkään meren rantaa. Satamatoiminnan siirtyessä Portukseen Ostiasta tuli enemmän hallinnollinen, kaupallinen ja uskonnollinen keskus.

Ostian kaupunkialueesta on kaivettu esiin vasta noin 1/3, joten alueella on vielä paljon löydettävää tulevillekin sukupolville. Kaupungin keskusta on esiin kaivettujen alueiden joukossa.

Ostiassa on hieno tunnelma. Siellä voi kulkea rauhassa sateenvarjomaisten pinjojen varjossa isoista laavakivenlohkareista rakennettuja teitä pitkin. Meidänkin vierailumme aikaan lämpötila oli 30 asteen paikkeilla, joten puiden antama suoja oli tervetullutta. Syyskuussa Ostian kaduilla ei ollut ruuhkaa: muutamia yksittäisiä kävijöitä ja joitakin koululaisryhmiä.

Minä Cardo Maximus -kadulla

Vaikka monista taloista on jäljellä vain pohjakerros, joissakin paikoissa voi silti aistia antiikin aikaista kaupunkitunnelmaa. Taloissa oli tyypillisesti 3–5 kerrosta. Katutasossa oli kauppoja ja muita liiketiloja. Mitä korkeammalle raunioiden seinät kohoavat, sitä lähemmäs kaupunkitunnelmaa pääsee. Tämän tuntee oikeastaan missä tahansa arkeologisessa kohteessa. Jos taloista on jäljellä vain perustusten kiviä, paikan olemus kukoistusaikanaan jää vaikeammin kuviteltavaksi kuin jos rakennusten seinät ovat pystyssä tai jos niihin pääsee astumaan jopa sisälle katon alle.

Katumaisema lähellä Ostian Forumia. Taustalla Capitoliumin temppelirakennus

Kauppatiloja Ostiasta on tähän mennessä löytynyt yli 800. Keskusaukio Forum oli tärkein kaupankäynnin paikka. Tyypillinen ostialainen kauppa sijaitsi kadun tai sisäpihan varrella ja siinä oli ovi tai tuotteiden esittelyyn sopiva aukko kadulle. Keskimääräinen kaupan koko Ostiassa oli tutkimusten mukaan 40 m2. Kauppojen edustalla saattoi olla pylväskäytäviä. Kuvaa täydentämään voi kuvitella kauppiaiden myyntihuudot ja kalan sekä teurastettujen eläinten hajun.

Via di Diana ja Dianan taverna oikealla

Ostian parhaiten säilynyt baari on Dianan taverna. Baaritilan seinässä oleva maalaus esittää tarjolla olleita ruokia (ja kastanjetteja eli soittoakin ehkäpä kuultiin).

Myyntitiskin päässä näkyy marmorinen mortteli. Rakennuksessa oli myös käymälä ja suihkulähteellä varustettu takatila. Ei olisi vaikeaa kuvitella pistäytyvänsä kadulta tähän tavernaan. Antiikin aikaisena asiakkaana olo saattaisi kuitenkin olla hieman toisenlainen kokemus kuin se, johon oman kokemusmaailmani pohjalta pystyn kuvittelemaan.

Nimensä mukaisesti Dianan taverna sijaitsi Dianan kaduksi nimetyllä kadulla. Sen varrella olevat talot muistuttivat nykyisten kaupunkien kerrostaloja.

Dianan kadun taloja. Pienoismallin kuva Vapriikin Ostia-näyttelystä vuodelta 2020.

Vettä kaupunkiin saatiin aluksi kaivoista ja keräämällä sadevettä. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosikymmeninä Ostiaan rakennettiin akvedukti. Lopulta niitä oli käytössä kolme. Akvedukteilla saatiin vettä kylpylöihin, käymälöihin ja suihkulähteisiin. Neptunuksen kylpylät (Terme di Nettuno) lattiamosaiikkeineen olivat ylellisesti koristellut.

Neptunuksen kylpylöiden lattiamosaiikkeja

Ostian teatterissa oli tilaa jopa 4000 hengelle, ja siellä järjestettiin monenlaisia teatteriesityksiä. Kilpa-ajorataa tai gladiaattoritaistelujen pitopaikkaa Ostiasta ei ole löytynyt.

Vilkkaan kansainvälisen liikennöinnin vuoksi Ostia oli myös monien uskontojen rantautumispaikka Roomaan. Muualta tulleita uskontoja olivat mm. Vähästä-Aasiasta tuotu Kybelen eli Magna Materin kultti sekä egyptiläistaustaiset Isiksen ja Serapiksen kultit. Kristinuskon harjoittamisesta ja ensimmäisistä kirkoista on merkkejä 300-luvulta jKr. alkaen. Myös juutalaisia Ostiassa oli.

Persialaistaustaisena pidetty Mithran kultti sai paljon kannattajia Ostiassa. Se oli vain miehet jäsenikseen hyväksynyt mysteerikultti, joka kasvoi samaan aikaan kristinuskon kanssa. Kultti oli suosittu sotilaiden ja vapautettujen orjien keskuudessa. Ostiasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon (18 kpl) Mithran pyhättöjä eli mithraeumeja. Ne olivat pieniä luolamaisia tiloja, jotka oli muokattu jo olemassa oleviin rakennuksiin. Pyhäköissä keskeisellä paikalla alttarin takana oli patsas, jossa Mithra surmaa härän. Uhraaminen symboloi maailman uudelleen luomista.

Mithra uhraa härän. Ostiasta löytynyt patsas oli esillä Vapriikin näyttelyssä vuonna 2020.

Perinteisempiä roomalaisia kultteja varten oli toki omat temppelinsä. Jupiterille, Junolle ja Minervalle pyhitetty Capitolium sijaitsi kaupungin keskustassa Forumin laidalla.

Capitolium Forumilta nähtynä

Tiiliseinässä nykyään ulospäin näkyvät reiät oli tehty marmoripylväiden ja laattojen kiinnittämistä varten. Rakennuksen julkisivu oli siis marmoria, ei tiiltä.

Capitoliumin sivuseinää

Toisin kuin Pompejissa, Ostiassa ei ole kovinkaan paljon talojen seinämaalauksia nähtävillä. Muutamia kuitenkin näin. Ehkä tarkemmin etsimällä niitä olisi löytynyt lisää, koska seinämaalauksia harrastettiin myös Ostisssa. Joitakin kuvia voi ihailla Wikimedia Commonsissa.

Rooman valtakunnan loppuaikoina Ostia alkoi autioitua ja rappeutua. Lopulta se hylättiin kokonaan ja rauniot hautautuivat lietemaan alle. Ostian seutu muuttui soiseksi ja malarian vaivaamaksi. Tuntuu kummalliselta, että ihmiset lopettivat ylläpitämästä ja asuttamasta kehittynyttä kaupunkia kerrostaloineen ja vesijohtojärjestelmineen. Sen sijaan he alkoivat asua pienemmissä kylissä ja vaatimattomammissa talokyhäelmissä.

Sellaisia vaikutuksia sivilisaatioiden luhistumisella kuitenkin on. Aikansa suurmahti Rooman valtakunta luhistui ja sivilisaatio taantui vuosisadoiksi. Tämä saa miettimään, voisiko ihmiskunnan nykyinen valtavan nopean kehityksen aika loppua johonkin katastrofiin, kuten totaaliseen ympäristötuhoon, ydinsotaan tai tappavaan pandemiaan, joka syöksisi koko sivilisaation takaisin alkukantaisiin oloihin.

Ostian arkeologisen alueen vieressä sijaitsee keskiajalla rakennettu Ostian linna, jonka rakennutti myöhemmin paaviksi nimellä Julius II noussut kardinaali. Siihen aikaa muinainen Ostian kaupunki oli jo lähes tuhannen vuoden ajan levännyt maan alla.

Ostiassa riittää paljon katseltavaa, mutta jo parin tunnin vierailulla saa hyvän yleiskuvan muinaisesta kaupungista.

Antiikin aikaista Ostiaa ei tule sekoittaa moderniin Ostian kaupunkiin. Arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Ostia Antica.

Neptunuksen kylpylöiden portti

Muutama tämän blogikirjoituksen kuvista on Tampereella Museokeskus Vapriikissa 2019–2020 esillä olleesta Ostia-aiheisesta näyttelystä, joka antoi Suomen oloissa hyvän katsauksen Ostiaan. Yksityiskohtaisempia näkökulmia haluavien kannattaa etsiä käsiinsä näyttelyn yhteydessä julkaistu muhkea kirja Ostia – Portti Roomaan (toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto), jossa on Ostiaan perehtyneiden tutkijoiden artikkeleja.

Parco archeologico di Ostia Antica – aukioloajat ja muuta tietoa kohteesta

Lähteitä ja luettavaa:

Ostia – Portti Roomaan, toim. Arja Karivieri & Marjo Meriluoto

Decumanus Maximus, itä–länsi-suuntainen pääkatu

Piknik roomalaisessa akveduktipuistossa

Akvedukti Aqua Claudia

Parco degli acquedotti, Rooma
10.9.2022

Syyskuussa teimme ensimmäisen viisihenkiseksi kasvaneen perheen yhteisen ulkomaan matkan. Kohteena oli tietysti Rooma, jonne oli ollut matka varattuna jo huhtikuussa 2020. Se reissu peruuntui, kun pandemia jylläsi Italiassa pahimmillaan.

Halusimme näyttää Rooman tärkeimpiä nähtävyyksiä perheen teineille, jotka olivat käyneet kaupungissa viimeksi päiväkoti-ikäisinä. Minulle ja Saaralle osa vierailukohteista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta kyllä jaksan Colosseumilla, Forum Romanumilla, Pantheonissa tai Pietarinkirkossa käydä vielä jatkossakin.

Minua kiinnosti kuitenkin käydä katsomassa myös jotain sellaista paikkaa, jota en ollut ennen nähnyt. Rooman vesihuollosta vastanneet isot akveduktit olivat kiehtoneet mieltä jo pitkään ja tiesin, että niitä löytyy kaupungin eteläosasta luonnon keskeltä. Nämä akveduktit ovat näkyvillä muun muassa Federico Fellinin elokuvassa La dolce vita sekä Paolo Sorrentinon Suuressa kauneudessa. Meidän aikaamme säilyneiden akveduktien ympärille on muodostettu akveduktipuisto, Parco degli acquedotti. Sehän kuulosti ihan eväsretkikohteelta!

Akvedukti Aqua Claudian raunioita.
Aqua Claudia -akveduktin raunioita

Roomalainen ystäväni kertoikin, että Parco degli acquedotti on suosittu piknikpaikka erityisesti keväällä, jolloin nurmikot ovat vihreitä. Syyskuussa kesän aurinko oli jo polttanut nurmet keltaiseksi, mutta maisemat olivat silti hienot.

Ajoimme metrolla hyvän matkaa keskustasta ja turistien vilinästä kaakkoon Giulio Agricolan metroasemalle. Sen lähistöltä kävimme ostamassa paninit ja muut retkieväät ja suuntasimme matkarattaiden kanssa puistoon.

Moderneja kerrostaloja Giulio Agricolan metroaseman lähellä.
Moderneja kerrostaloja Viale Giulio Agricolan varrella matkalla akveduktipuistoon.

Puistoon päästyämme asumalähiön kerrostalot jäivät taakse ja edessämme oli maaseutumaisemaa: avointa niittyä ja siellä täällä lehtipuita ja sateenvarjomäntyjä. Saavuimme puistoon Felice-akveduktin kaaren alta. Edessä päin näkyi jäljellä olevia pätkiä korkealla kaarien päällä kulkeneesta Aqua Claudia -akveduktista.

Näkymä Felice-akveduktin kaaren läpi puistoon.
Näkymä puistoon Felice-akveduktin kaaren läpi. Taustalla näkyy Aqua Claudia -akveduktia.

Akveduktit olivat aikansa huipputeknologiaa. Ensimmäinen Rooman vesihuoltoa takaamaan tehty akvedukti rakennettiin 300-luvun lopussa eKr.

Roomalaisten akvedukteissa vesi virtasi painovoimaisesti eli akveduktin alkupään piti olla korkeammalla kuin sen päätepiste. Koska lähtökohtana oli kuljettaa raikasta vettä lähistön vuorilta alavalla maalla sijaitsevaan kaupunkiin, riittävä korkeusero oli taattu. Insinööritaitoa tarvittiin, jotta kallistus saatiin riittäväksi koko akveduktin pituudelta. Tähän puolestaan tarvittiin paikoitellen korkealla maan pinnan yläpuolella kaarirakenteen päällä kulkevia akveduktisiltoja, joiden avulla tasainen kallistus oli mahdollista toteuttaa koko akveduktin pituudelle. Kaikki akveduktien osuudet eivät olleet siltojen päällä, vaan osa oli maan alla. Wikipedia kertoo, että myös pääkaupunkiseudulle vettä Päijänteestä kuljettavaa tunnelia voi kutsua akveduktiksi, koska vesi virtaa siinä painovoimaisesti.

Aqua Claudia -akveduktin raunioita.
Aqua Claudia -akveduktin jäänteitä

200-luvulla jKr. Rooman kaupungin vesihuoltoa palveli 11 akveduktia, joiden kokonaispituus oli yli 400 kilometriä. Voit katsoa kartan akveduktien reiteistä tästä.

Parco degli acquedottin kautta kulki yhteensä seitsemän akveduktin reitti. Isoimmat nykyisin puistossa näkyvät rakenteet kuuluvat Aqua Claudiaan ja Aqua Feliceen. Anio Vetus -akveduktista ei ole puistossa nähtävää, sillä se kulki tällä kohtaa maan alla.

Aqua Claudia -akvedukti.
Aqua Claudia

Claudiuksen akveduktin (italiaksi Acquedotto Claudio, latinaksi Aqua Claudia) rakentamisen aloitti keisari Caligula vuonna 38 jKr., mutta se sai nimensä keisari Claudiukselta, jonka valtakaudella vuonna 52 akvedukti valmistui. Akveduktin pituus oli 69 kilometriä. Aqua Claudia kulki osittain maan alla ja osittain kaaria pitkin.

Tähän akveduktirakennelmaan yhdistyy toinenkin akvedukti: Anio Novus kulkee akveduktipuistossa Claudian päällä. Anio Novus kulki samalla reitillä ja osittain samoja rakenteita pitkin kuin Aqua Claudia.

Marcia-akveduktin jäänteitä ja Felice-akveduktia.
Marcia-akveduktin jäänteitä on näkyvillä taustalla oikealla. Keskellä kulkee Felice-akvedukti maan pinnalla olevana putkena.

Aqua Marcia rakennettiin vuonna 144 jKr., ja se oli 91 kilometrin mittaisena yksi Rooman pisimmistä akvedukteista. Akveduktipuistossa näimme Marciasta jäljellä olevan pienen pätkän. Marcia tuhoutui suurelta osin, kun paavit rakennuttivat akvedukteista uusimman, Felicen, 1500-luvun loppupuolella.

Felice-akvedukti.
Felice-akvedukti

Felicen rakentamiseen käytettiin Marcian kiviä, ja se on yhä käytössä kastelutarkoituksiin. Myös akveduktit Tepula ja Iulia tuhoutuivat lähes kokonaan Felice-akveduktin rakentamisen yhteydessä.

Kivettyä Via Latina -tietä on kaivettu esiin maan alta.
Via Latina

Akveduktien lisäksi puistosta löytyy pätkä esiin kaivettua roomalaisten tietä, Via Latinaa, joka aikanaan jatkui Rooman kaupungista 240 kilometriä kaakkoon. Kivetty tie oli noin neljän metrin levyinen.

Lampi puiden ympäröimänä.
Alueelle vehreyttä myös loppukesällä tuo pieni puro ja sen varrella oleva lampi.

Parco degli acquedotti on osa Via Appia antican laajempaa puistoaluetta. Meidän retkellämme se tarjosi rauhoittavan pistäytymisen luonnon helmaan Rooman keskustan hälinästä. Nautimme mukavan piknikin puun alla, kunnes ilmaisesti puussa pesineet ampiaiset äkkäsivät herkkumme. Neuvokas neljätoistavuotias kuitenkin keksi käydä viemässä pörriäisille prosciutto-uhrilahjoja vähän kauempana sijaitsevalle kivelle, ja saimme sillä tavalla ostettua hieman aikaa eväiden syöntiin.

Felice-akveduktia.
Maan pinnalla tässä kohtaa kulkevan Felice-akveduktin yli pääsee kävelemään portaita pitkin.

Olin tyytyväinen, että teimme tämän retken Rooman keskustan ulkopuolelle ja lähdimme katsomaan hienot maisemat ja akveduktit.

Jos on Roomassa vähänkään pidempään, kannattaa käyttää päivä tai pari retkiin keskusta-alueen ulkopuolelle. Ainakin Tivolin kaupungissa 30 kilometriä Roomasta itään haluaisin jollakin tulevalla matkalla vierailla. Siellä on keisari Hadrianuksen rakennuttama laaja huvilakompleksi Villa Adriana hienoinen vesialtaineen sekä renessanssiaikainen Villa d’Esten huvila upeine puutarhoineen.

Tällä matkalla kävimme parissa muussakin Rooman lähistön kohteessa: antiikin aikaisessa satamakaupunki Ostiassa ja etruskien hautapaikassa Cerveterin Banditaccian nekropolissa. Kerron niistä seuraavissa blogikirjoituksissani.

Katso Video Rooman akveduktipuistosta:

Lisätietoa:

Akveduktipuiston esite (pdf englanniksi)

Akveduktipuiston kotisivu (italiaksi)

Antiikin historia ja kulttuuri: Rooman akveduktijärjestelmä

Wikipedia: Luettelo Rooman akvedukteista (englanniksi)

8 asiaa joita et ehkä tiennyt Pompejista

1. Vettä saatiin vesijohdoista

Tuntuu jännältä ajatella, että Pompejissa käytettiin vesijohtovettä jo 2000 vuotta sitten, kun Suomessa vesijohdot yleistyivät vasta 1900-luvun aikana. Siihen aikaan elintasoero vaikkapa nykyisen Suomen alueella eläneisiin ihmisiin oli valtava. Toki Italian seudullakin kehitys taantui Rooman valtakunnan rapistuttua.

Vesijohtoja Pompejin kaduilta

Pompejiin saatiin vettä Augustuksen aikana rakennettua akveduktia pitkin. Kaupungin sisällä vettä siirrettiin vesijohdoilla. Pienet vesitornit katujen kulmissa pitivät yllä painetta vesijohdoissa. Kaduilla oli julkisia vesilähteitä, joista vettä sai hakea ilmaiseksi. Omat vesijohtoliittymät oli vain rikkaimmissa taloissa. Myös kylpylöissä käytettiin akveduktin vettä.

Katukaivo ja sen taustalla raunioitunut vesitorni

Rikkaimmissakaan taloissa vesi ei tullut kuitenkaan esimerkiksi keittiöön tai vessaan, vaan sitä käytettiin suihkulähteisiin ja vesialtaisiin. Talousvetenä sekä varakkaat että köyhemmät käyttivät katoilta vesisäiliöihin kerättyä sadevettä. Useimmiten myös vessat huuhdeltiin ämpärissä olevalla vedellä likakaivoihin.

Terme del Foro – Foorumin kylpylät

2. Aikansa heijastinteknologia helpotti pimeällä kadulla kulkemista

Merelle avautuvan Porta Marinan ja forumin välisellä kadulla on isojen katukivien väleihin aseteltu pieniä valkoisia kiviä. Nämä toimivat eräänlaisena alkeellisena katuvalaistuksena. Valkoisten kivien oli tarkoitus heijastaa kuunvaloa pimeässä. Ne olivat siis tavallaan nykyisin teiden varrelle asetettavien heijastintolppien vastineita.

Pompejin kaduille valoa antoivat myös öljylamput, joita oli yksityisten talojen ja liikkeiden ulkopuolella. Pimeällä liikkujien saattoi olla järkevää ottaa myös oma lamppu mukaan.

3. Suojatiet pitivät jalat kuivina

Pompejin kaduilla on yli 300 paikassa kadun ylittämiseen tarkoitettuja astinkiviä. Äkkiseltään katsottuna voisi luulla, että nämä ovat kulkuesteitä, betoniporsaiden tai estotolppien edeltäjiä. Astinkivet on kuitenkin suunniteltu niin, että hevosvetoiset kärryt pystyivät kulkemaan kivien välistä.

”Suojatietä muista sä käyttää.” Saara ylittää katua Pompejissa.

Kadut saattoivat lainehtia vedestä sateiden jälkeen ja myös talouksien ylijäämävesi ohjattiin kaduille, koska viemäriverkostoa ei ollut. Kadunylityskivet auttoivat siis jalankulkijoita pitämään jalkansa kuivina ja puhtaina.

4. Kotialttari antiikin aikana – ja Napolissa nykyään

Useissa Pompejin taloissa oli kotialttarit, joilla uhrattiin esi-isien hengille ja jumaluuksille. Luonteva paikka kodin suojelusjumalien alttarille eli larariumille oli talon pääoven vieressä.

Menandroksen talon kotialttari, Faunin talon kotialttari ja alttari Napolin kadulta

Edelleenkin Napolissa näkyy talojen ulkoseinissä alttareita, joilla muistetaan edesmenneitä perheen jäseniä ja pidetään esillä pyhimysten kuvia.

Pyhien ja jumaluuksien nimet ovat muuttuneet, mutta kotialttari pitää pintansa.

Napolin kaduilta

5. Pink Floyd soitti keikan amfiteatterilla

Pink Floyd äänitti ja kuvasi Pompejin amfiteatterissa Live at Pompeii -live-dokumenttifilmin, joka julkaistiin 1972. Elokuva kuvattiin amfiteatterissa neljänä päivänä lokakuussa 1971 ilman yleisöä. Äänityksessä hyödynnettiin amfiteatterin luonnollista kaikua.

Bändin kitaristi-laulaja David Gilmour palasi konsertoimaan Pompejiin 2016, ja tällä kertaa konserttiin myytiin myös lippuja.

Antiikin aikana amfiteatteriin mahtui 10 000–15 000 katsojaa.

Katso tästä video kappaleesta Echoes (osa 1)

6. Suomalaiset ovat tutkineet perusteellisesti Marcus Lucretiuksen taloa

Pompejissa riittää tutkittavaa monista maista tuleville tutkimusryhmille. Suomalaiset ovat tutkineet huolella yhtä Pompejin taloista. Tutkimusryhmä teki talosta tarkan dokumentoinnin ja kolmiulotteisen mallinnuksen 2000-luvun alussa. Tutkijat selvittivät talon alueelta myös kaupungin tuhoutumisaikaa vanhempia rakennuskerrostumia.

Marcus Lucretiuksen talon sisäpuutarha patsaineen

Tutkimusten kohteena ollut Marcus Lucretiuksen talo oli vauras kaksikerroksinen pompejilaistalo. Sen omistajan nimi on päätelty seinämaalauksessa kuvatun kirjeen perusteella. Maalauksessa luki, että Marcus Lucretius oli Marsin pappi ja Pompejin neuvoston jäsen.

Talossa oli ylelliset seinämaalaukset, joissa käytettiin kalliita värejä: sinooperia ja Egyptin sinistä. Lattiat oli koristeltu taidokkaasti ja talon sisäpihalla oli veistospuutarha.

Egyptin sinistä sisäänkäynnin seinissä

Neljättä tyyliä edustavien seinämaalausten teemana edustustiloissa oli viinin jumala Dionysos, teatteri ja kirjallisuus.

Talo kaivettiin esiin vuosina 1846–47. Maalaukset olivat vielä melko hyvässä kunnossa löydettäessä. Niistä on säilynyt piirroksia ja ensimmäisiä valokuvia 1860–70-luvuilta. 1800-luvulla talosta siirrettiin museoon 23 maalausta, ja myöhemmin on vielä siirretty lisää. Tämä oli hyödyllistä, sillä paikalleen jätetyt maalaukset ovat haalistuneet ja rapistuneet.

Seinämaalausten keskikuvia irroitettiin paikaltaan ja vietiin museoon.

Talon hienoimpia tiloja ja maalauksia ei ollut mahdollista päästä katsomaan huhtikuussa 2018, kun vierailin Pompejissa.

Marcus Lucretiuksen talosta on kirjoitettu suomeksi kattava kirja Domus pompeiana – Talo Pompejissa (toim. Paavo Castren, 2008). Tässäkin kerrotut tiedot perustuvat tuohon kirjaan.

7. Pompeji on iso

Pompeji ei ollut Rooman valtakunnassa mikään suurkaupunki, mutta iso se silti on. Kaupunginmuurin sisäpuolinen alue on kooltaan noin kolme neliökilometriä. Käveltävää riittää; kaupungin laidalta toiselle on matkaa reilu kilometri.

Perusteelliseen Pompejiin tutustumiseen vierailija voisi hyvin käyttää monta päivää – tai monet tutkijat ovat toki käyttäneet koko työuransa vain jonkin tietyn kohteen tutkimukseen.

Napolin arkeologisessa museossa oleva pienoismalli mittakaavassa 1:100 kertoo Pompejin valtavasta koosta. Pienoismalli tehtiin pääosin 1861–79, mutta sitä täydennettiin vuoteen 1929 asti.

Malli on tehty erittäin tarkasti, ja jopa seinämaalaukset on toteutettu siihen yksityiskohtaisesti.

Pienoismalli tarjoaa ainoan säilyneen dokumentaation joistakin jo tuhoutuneista maalauksista.

8. Pompeji säilyy parhaiten maan alla

Pompejin kaupunginmuurien sisäpuolisesta alueesta noin 2/3 on kaivettu esiin tähän päivään mennessä.

Toistaiseksi uusien alueiden suurimittainen kaivaminen on pysähdyksissä. Arkeologit ovat päättäneet, että uusien löytöjen kaivamisen sijaan nyt keskitytään jo kaivettujen alueiden perusteellisempaan tutkimiseen, dokumentointiin ja säilyttämiseen.

Kaivamatonta aluetta kadun oikealla puolella

Maahan hautautuneena Pompeji säilyy pitkään, mutta esiin kaivetut alueet rapistuvat. Tutkijat haluavat säästää kaivettavaa tulevillekin sukupolville. Kehittyvä tekniikka saattaa myös tuoda käyttöön uusia tutkimusmenetelmiä ja keinoja kaivettujen kohteiden säilyttämiseen.

Kaivausten ensimmäisenä vuosisatana 1700-luvulta 1860-luvulle kaivauksia ja löytöjä ei dokumentoitu, joten paljon arvokasta tietoa taloista ja esineiden löytökonteksteista on totaalisesti menetetty.

Tässä atriumin seinämaalaukset ovat pahasti rapistuneet. Keskellä vesiallas, johon talon katolle satanut vesi ohjautui atriumin katon aukosta. Kuva on Stefanuksen pesulasta (Fullonica di Stephanus).

1700-luvulta alkaen Pompejin kaivausten aikana löytyneistä seinämaalauksista arvioidaan tuhoutuneen jopa 80 prosenttia. Tämä kuulostaa järkyttävältä ja melkeinpä saa toivomaan, ettei kaivauksia olisi tehty näinkään paljon kuin on tehty. Maalaukset eivät ole kestäneet valoa, ilmaa ja kosteutta.

Maalausten irrottaminen alkuperäisiltä paikoiltaan ei kuulosta lähtökohtaisesti ideaalilta ratkaisulta, mutta museoihin viedyt maalaukset ovat monesti säilyneet paikalleen jätettyjä paremmin.

Iso osa lähes 300 vuoden aikana tehdyistä löydöistäkin on tavallaan hukassa: paljon esineitä on hautautunut museoiden varastoihin, joissa juuri kukaan ei niitä koskaan katso.

Tämä varasto on nähtävillä Pompejin kävijöille. Paljon tavaraa on suljettuna museoiden varastoihin ja kellareihin.

Lue lisää Pompejista tästä blogista: Pompejin maalaukset ja mosaiikit – 10 poimintaa.