Autiokaupunki Paleohora – yli 30 kirkkoa eikä yhtään asukasta


Paleohora (Παλιαχώρα)
Aegina, Kreikka
Vierailtu 23.6.2017

Juhannusaattomme Aiginalla sujui varsin kirkollisissa merkeissä – vierailimme Saaran kanssa yhden iltapäivän aikana 23 kirkossa tai kappelissa. Yli 30 kirkkoa löytyy saaren entisestä pääkaupungista Paleohorasta. Mitään muuta asutukseen viittaavaa sieltä ei sitten raunioiden lisäksi löydykään: paikalla ei asu enää ketään.

Paleohoran kukkula nähtynä kauempaa

Paleohora tarkoittaa kreikaksi vanhaa kylää. Se toimi Aiginan pääkaupunkina tuhannen vuoden ajan Bysantin ajoista 800-luvulta 1800-luvulle. Sijainti sisämaassa antoi turvaa mereltä tulevia vaaroja vastaan. Uhkana olivat muun muassa merirosvot, valloittajat tai ankarat miehittäjät. Kaikesta tästä varovaisuudesta huolimatta merirosvo Barbarossa hävitti kaupungin ja vei asukkaat orjiksi vuonna 1537.

Rinnettä ja kirkkoja

Paleohoran kukoistuksen päivät alkoivat olla ohi 1800-luvun alussa. Vuonna 1826 asukkaat siirtyivät Aiginan satamakaupunkiin, joka toimi parin vuoden ajan jopa itsenäisyyssotaa käyvän Kreikan väliaikaisena pääkaupunkina. Kreikan itsenäistyttyä meret rauhoittuivat ja pääkaupungin sijainti keskellä saarta ei ollut enää millään tavalla tarkoituksenmukaista.

Agia Kiriakin kirkko
Agia Kiriakin kirkko

Paleohoran talot alkoivat ränsistyä, luhistua ja kadota kartalta. Vain kirkot säilyivät, luultavasti koska saarelaiset ylläpitävät edelleen niitä kunnioituksesta pyhimyksiä kohtaan. Toiset ovat paremmassa kunnossa ja jopa restauroituja, toiset taas ovat selvästi ajan hampaan nakertamia.

Tämä Agios Georgios Katholikoksen kirkon vieressä sijainnut asunto näytti siltä, että siinä oli ehkä asuttu pisimpään koko Paleohoran alueella.
Tämä Agios Georgios Katholikoksen kirkon vieressä sijainnut asunto näytti siltä, että siinä oli ehkä asuttu pisimpään koko Paleohoran alueella.

Paleohora sijaitsee kukkulalla, jonka rinteissä kirkot kohoavat ja jonka huipulla oli aikanaan linnoitus. Niinpä mekin kipusimme paikalle, ensin autolla ja sitten jalkaisin. Polku alueelle lähtee Vathin ja Kontoksen väliseltä tieltä Timios Stavroksen kirkon vierestä. Siellä oli mäntyjen katveessa paikalla päivystävä palomies paloautoineen. Toivoimme, ettei sentään meitä varten. Ehkä täällä palokunta on levittäytynyt valmiiksi eri puolille saarta, jotta palopaikalle päästään mahdollisimman pian, jos jotakin syttyisi.

Polulla Agios Georgioksen kirkon edustalla
Polulla Agios Georgioksen kirkon edustalla

Monet kirkoista on sijoiteltu rinteeseen maan pinnanmuotojen vaatimaan asentoon. Annoimme korkean heinikon reunustaman kapean kivetyn polun johdatella meitä kirkosta kirkkoon.

The Blue Guide tiesi kertoa, että Agios Georgios Katholikoksen kirkossa olisi joskus ollut itsensä Pyhän Yrjön pyhäinjäännös, mutta asukkaat myivät sen Venetsiaan 1500-luvulla. Raha ratkaisi jo silloin. Todennäköisesti myynti ei ollut kuitenkaan yhtään huonompi idea – pyhäinjäännöksistä liikkui niin paljon väärennöksiä, että Pyhällä Yrjölläkin olisi pitänyt varmasti olla useampia ruumiillistumia kaikkiin niihin tarvittavien kappaleiden tuottamiseksi.

Agios Georgios Katholikoksen kirkossa apsis on sijoitettu harvinaisella tavalla kirkon päädyn sijasta rakennuksen toiselle reunalle.
Agios Georgios Katholikoksen kirkossa apsis on sijoitettu harvinaisella tavalla kirkon päädyn sijasta rakennuksen toiselle reunalle.

Alueen kirkkotaide vaihteli ihailua herättävistä hienoista (tosin osin rapistuneista) freskoista aina tahattoman humoristisiin kitsch-tauluihin ja jopa lasten piirustuksiin. Vanhimmat freskot olivat ilmeisesti jopa 1300-luvulta.

Abraham paratiisissa. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Abraham paratiisissa. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Näkymä Johanneksen ilmestyksestä. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Näkymä Johanneksen ilmestyksestä. Fresko Agii Anargyrin kirkossa.
Taulu jossa Jeesus ja opetuslapset viljapellolla. Tähän teemaan olen törmännyt Suomessakin.
Jeesus ja opetuslapset viljapellolla. Tähän teemaan olen törmännyt Suomessakin.
Arkkienkeli Mikael piirroksessa
Arkkienkeli Mikael on päässyt piirrokseen.
Kuva Paleohoran rinteestä alas laaksoon. Punakattoinen Nektarioksen luostari näkyy taustalla alhaalla laaksossa.
Punakattoinen Nektarioksen luostari taustalla alhaalla laaksossa

Ylhäältä rinteeltä oli hyvä näkymä saaren nykyiseen uskonnolliseen keskukseen, Pyhän Nektarioksen luostariin. Nektarios (1846–1920) aloitti luostarin rakentamisen 1900-luvun alussa. Hän oli tunnettu myös kyvystään parantaa sairaita, erityisesti syöpiä, ja ajaa pois demoneita. Viimeisin Nektarioksen ihmeistä tapahtui hänen kuolemansa jälkeen. Kerrotaan nimittäin, että hänen ruumiinsa säilyi monia vuosia turmeltumattomana. Ortodoksikirkko julisti Nektarioksen pyhimykseksi 1961.

Pyhän Nektarioksen valokuva
Nektarioksen muotokuva

Paleohoran kukkulan huipulla on venetsialaisaikaisen linnoituksen rauniot sekä kaksi vesisäiliötä, jotka takasivat vedensaannin etenkin piiritysten aikana. Siellä on myös kaksoiskirkko, jossa vierekkäin ovat Pyhän Dimitrin ja Yrjön kirkot.

Agios Dimitrios ja Agios Georgios, vierekkäiset kappelit kukkulan huipulla
Agios Dimitrios ja Agios Georgios, vierekkäiset kappelit kukkulan huipulla

Arkkienkeli Mikaelin kirkossa meitä odotti pienoinen yllätys, kun kurkistimme erään leuankorkuisen väliseinäkkeen yli. Toisella puolella lojui sikin sokin luita. Ehkä nämä olivat läheisen luostarin munkkien maalliset jäänteet. Näyn viimeisteli seinää vasten nojannut luuta.

Kasa luita

 

Paleohoran rinnettä ja kirkkoja

Sirkkojen sirittäessä heinikoissa oli välillä vaikea kuvitella, millainen kaupunki tässä vielä pari sataa vuotta sitten oli kohonnut. Alueella oli useita satoja asuintaloja, ja nämä ruohikon reunustamat polut olivat aikanaan talojen ympäröimiä ja ihmisvilinän täyttämiä.

Eräs Paleohoran kirkko sisäkuvassa

Legendan mukaan kirkkoja olisi Paleohorassa aikanaan ollut jopa niin paljon, että niitä riitti vuoden jokaiselle päivälle. Uskokoon ken tahtoo, mutta jäljellä olevatkin riittävät pienoiseen kirkkoähkyyn. Reittimme varrella oli 24 kirkkoa, mutta koska kaksi kirkoista oli lukossa, nappasimme 23. kirkon vielä tien poskesta alueen ulkopuolelta paikasta, josta saimme kuvia koko kukkulasta.

Kuumana kesäpäivänä kirkot tarjosivat henkisen rauhan ohella myös tervetullutta viilennystä. Rauhallisesti kohteisiin tutustuen kierrokseen meni parisen tuntia, minkä jälkeen olimme valmiit suuntaamaan rannalle uimaan.

Kirjoittaja sytyttää kynttilän Agios Nikolaoksen kirkossa ikonin edessä.
Agios Nikolaoksen kirkossa

Lähteitä

Blue Guide Greece The Aegean Islands

Alueen opastaulu

Souzana Raphael: Paleochora – Aegina’s Medieval Village

Hozoviotissan luostari – kuin kaappi Amorgoksen seinällä

 

IMG_4289

Hozoviotissan luostari (Παναγία Χοζοβιώτισσα)
Vierailtu 1.6. ja 5.6.2016

Jyrkästä vuorenseinämästä valkoisena hohtava Panagia Hozoviotissan luostari on Amorgoksen saaren päänähtävyys. Kreikan ortodokseille tämä Neitsyt Marialle (Panagia) pyhitetty luostari on tärkeä uskonnollinen keskus. Saaren vaikeakulkuisella etelärannikolla sijaitseva järkälemäinen luostari näyttää kaukaa varsin pieneltä 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Profitis Ilias -vuoren kallioseinämä kohoaa vielä 400 metriä siitä ylöspäin.

Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons.
Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons. Luostari näkyy valkoisena kuvan keskikohdasta oikealle vuoren jyrkässä seinämässä.

Amorgos on itäisin Kykladien saariryhmän saarista. Se on melko rauhallinen paikka, jonne on vain yhdestä kahteen laivavuoroa päivässä. Amorgoksella rentoja kesäpäiviä viettäessäni kävin luostarissa kahdesti. Ensin itsekseni ja myöhemmin kreikkalaisten ystävieni Konstantian ja Dimitriin kanssa.

Luostarin alkuperästä on useita perimätiedon kuljettamia tarinoita. Yhteistä niille on, että luostarin Amorgokselle perustivat Palestiinasta muslimien vainoa paenneet munkit. Eräs tarina kertoo, että ihmeitätekevä Neitsyt Marian ikoni ajautui tänne pakomatkalta Kyprokselta aaltojen mukana ja osoitti munkeille uuden luostarin paikan.

IMG_4284

Ikonin kerrotaan olevan peräisin Khoziban luostarista, joka sijaitsee Jerikon lähellä maastollisesti hyvin samantyyppisessä ympäristössä, jyrkässä vuorenrinteessä, vaikkakaan ei meren äärellä.

Tuntuu luontevalta selitykseltä, että evakuoidulle luostarille olisi haluttu valita vanhasta muistuttava paikka. Alkuperäinen Pyhän Yrjön luostari (Monastery of St. George of Choziba) Palestiinassa on ollut jälleen toiminnassa 1800-luvulta alkaen. Myös luostareiden nimien samankaltaisuus vahvistaa tarinaa luostarin alkuperästä.

Palestiinan tapahtumien ja suullisten lähteiden perusteella on oletettu, että munkit olisivat saapuneet Amorgokselle 800-luvun alussa. Toisaalta perimätieto kertoo, että Hozoviotissan luostarin Amorgokselle olisi perustanut Bysantin keisari Aleksios I Komnenos vuonna 1088. Kirjallista aineistoa tästä ei ole säilynyt. On myös mahdollista, että keisarin määräyksellä luostarin perustaminen on vahvistettu 1000-luvulla.

Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta
Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta

Ensimmäisellä kerralla kävelin koko matkan luostarille Amorgoksen pääkylästä Chorasta, josta on noin puolen tunnin patikkamatka. Kuumana ja kosteana päivänä farkut olivat liimautuneet jo melkein kiinni jalkoihin luostarille päästessäni.

IMG_4321

Kun on kivunnut luostarin pihaan asti, on sopiva hetki ihailla valkeaa luostaria Kreikan sinistä taivasta vasten sekä pihalla kukkivia oleantereita (joita luulin bougainvilleoiksi siihen asti kun täällä asiaa ystävällisesti kommentoitiin).

Luostariin astutaan sisään pienestä ovesta, niin pienestä, että se pakottaa munkit välttämään liikalihavuutta. Jo oven ulkopuolelle leijaili suitsukkeen tuoksu, joka oli omiaan virittämään luostarivierailuun tarvittavan hartaan tunnelman.

ovi

 

Pukeutumiskoodi on tiukka. Shortseissa tai topeissa ei sisään pääse, ja naisilla pitää olla hame. Jo etukäteen varoiteltiin, että lainavaateita ei ole tarjolla toisin kuin joissakin Kreikan luostareissa. Kuitenkin eteisnaulakossa roikkui muutamia hameita ja verkkareita. En suosittele niitä kuitenkaan tyylitietoiselle.

Sisällä ei myöskään saanut ottaa valokuvia, minkä vuoksi sisäkuvia en pysty tähän laittamaan. Vierailla on mahdollisuus päästä vain pieneen osaan huoneista. Onneksi niiden joukossa on luostarin tärkein paikka, kappeli, jonne arvokkaimmat ikonit on sijoitettu.

Tällä hetkellä luostarissa elää vain kolme munkkia, mutta he eivät olleet kovin vanhoja kuitenkaan. Kaksi kuusissakymmenissä olevaa ja yksi päälle neljänkymmenen. Parhaimmillaan luostarissa on voinut olla satakin munkkia.

Konstantian ja Dimitriin kanssa vieraillessani yksi munkeista tuli vierashuoneeseen kanssamme juttelemaan. Hän puhui ainoastaan kreikkaa, joten minulta jutut menivät lähes täysin ohi. Kreikkalaisten kesken keskustelu vaikutti kovin välittömältä. Konstantia käänsi minulle jälkeenpäin jotakin munkin kertomasta.

Pääasiassa vieraita vastaanottamassa ja opastamassa oli kuitenkin ihan kaksi maallikkoa, jotka vastailivat ystävällisesti kysymyksiini englanniksi.

Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin
Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin

Luostarin pyhin esine, Panagia-ikoni on esillä pääkappelissa. Hopeakuorella suojatusta ikonista näkyi puisena vain Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen kasvot. Niistäkään en pimeässä erottanut juuri muuta kuin Neitsyen pyhän nenän.

Ikonin ikää ei tunneta, mutta tarinan mukaan se olisi todellakin sieltä 800-luvulta. Kristittyjä pakeni tuohon aikaan Palestiinasta arabien vainoja. Legendan mukaan munkit olisivat paenneet ensin Kyprokselle.

Bysantin kirkossa oli vallalla ikonoklasmi, kuvakielto. Ikonien katsottiin olevan Raamatussa kiellettyjä jumalankuvia. Asiasta oli kirkossa kuitenkin riitaa ja eripuraa. Perimätiedon erään version mukaan ikoni olisi lyöty kahtia Kyproksella ja heitetty mereen, jossa se olisi kulkeutunut Amorgokselle osoittamaan luostarin tulevan paikan. Olisin kuitenkin taipuvaisempi uskomaan ikonin saapuneen Amorgokselle munkkien laivassa.

Mielenkiintoista olisi avata ikonin kuori, jotta voisi nähdä, onko ikoni koottu kahdesta kappaleesta. Kuorta ei vain tiettävästi ole avattu sen tekemisen jälkeen, joten kukaan ei ilmeisesti ole ties kuin pitkään aikaan päässyt sitä  lähemmin tarkastelemaan.

Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.
Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.

Kappelissa on muitakin vanhoja ikoneita ja tietenkin ikonostaasi. Erityisen mielenkiintoinen teos oli merihädässä olevaa laivaa esittävä Gennadin rukous -ikoni. Sen yläosassa on tavanomaisia aiheita, Neitsyt ja Jeesus sekä kaksi pyhimystä. Sen sijaan alaosan kaltaista ikonikuvaa en ole ennen nähnyt. Siinä on aallokossa kamppaileva munkkien laiva, jossa yksi pappi lukee rukousta. Tekstin mukaan laiva oli matkalla Patmokselta, jonka maineikkaan luostarin on katsottu olleen vuosisatoja Hozoviotissan sisarluostari.

Marraskuussa 1619 sattunutta ja onnekkaasti päättynyttä myrskykokemusta esittävä ikoni on aihevalinnaltaan hyvin harvinainen. Aallot on kuvattu hienon taiteellisesti. Toinen oppaista väitti, että jokin taidemuseo olisi kuulemma ollut halukas ostamaan ikonin korkeaan hintaan, mutta se ei ole myynnissä.

IMG_4318

Päärakennus on pitkä ja kapea. Sen kokonaispituus on noin 40 metriä, mutta leveys vain noin viisi metriä. Rakennus on luonnollisesti saanut nykymuotonsa monien rakennusvaiheiden kautta. Sulevapiirteinen massiivinen rakennus ja pienine ikkunoineen innoitti täällä 1930-luvulla vieraillutta modernistisen arkkitehtuurin uranuurtajaa Le Corbusieria. 1700-luvulla Kreikassa matkustanut ranskalainen kasvitieteilijä ja arvokasta historiallista tietoa dokumentoineen matkaraportin kirjoittaja Joseph Pitton de Tournefort kuvaili matkakertomuksessaan luostaria valtavaan seinämään kiinnitetyksi kaapiksi.

IMG_4363

Luostarin parvekkeelta avautuivat hienot näkymät alas merelle ja horisontissa siintävälle Astypalaian saarelle saakka.

Luostarin opas näytti minulle vanhoja katajapalkkeja, jotka kannattelivat erään huoneen kattoa. Puu saatiin läheltä, sillä Amorgoksella oli metsiä vielä 1800-luvulla sattuneeseen suureen maastopaloon saakka.

IMG_4341

Luostarissa on myös arvokkaita käsikirjoituksia alkaen 900-luvulta, mutta näitä ei ole vierailijoiden nähtävillä.

Luostarivisiitin päätteeksi vieraille tarjottiin lokumia, marmeladia, pieni lasillinen hunajalla makeutettua rakia sekä vettä. Ensimmäisellä kertaa täällä istuskelin yksinäni luostarin vieraanvaraisuudesta nauttimassa huoneessa, jonka seinillä oli muun muassa piispojen, munkkien ja kreikkalaisten vapaussoturien kuvia sekä muutama vanha kuva luostarista. Jossain vaiheessa tajusin, että puhelin oli jäänyt laittamatta äänettömälle. Kaivoin sen esiin taskustani, ja huomasin sen itsestään siirtyneen asetukselle ”täydellinen hiljaisuus”. Järkeilemällä voisi päätellä syyksi taskupainallukset, jos kosketusnäytön lukitus ei ollut mennyt päälle. Mutta pyhässä paikassa ei toki voi sulkea pois taivaallisen avun vaikutustakaan.

Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa
Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa

Ranskalaisia vieraita käy luostarissa kuulemma ylivoimaisesti eniten. Ranskalaisten rakkaus Amorgokseen ei välttämättä ole kuitenkaan niin uskonnollista laatua, vaan heille Amorgos on tuttu Luc Bessonin The Big Blue (Le Grand Bleu) -elokuvan kautta. Tämän vahvisti ranskalainen pariskunta, joilta liftasin luostarikäynnin jälkeen kyydin Agia Annan rannalle luostarin lähellä. Elokuvaa oli nimen omaan kuvattu näissä maisemissa. En ole tätä kahdesta syvyyssukeltajasta kertovaa leffaa nähnyt, mutta nythän se pitää hankkia katsottavaksi. Kreikkalaiset pyhiinvaeltajat puolestaan täyttävät Amorgoksen 21. marraskuuta, jolloin vietetään saaren suojeluspyhimyksen Hozoviotissan Neitsyt Marian juhlaa.

Luostari on avoinna vieraille joka päivä klo 8–13 ja 17–19. Vierailu on maksuton, mutta halutessaan voi jättää rahalahjoituksen esimerkiksi sytyttäessään kynttilän. Luostarin ylläpito rahoitetaan lahjoitusvaroin.

 

Lähteitä

Lila Marangou: The Monastery of the Panayia Khozoviotissa. Fifth Edition 2005.
Amorgos Travel Guide 

Aasien kohtaaminen
Aasien kohtaaminen luostarin pihalla