Korkealla uinuu muinainen Thera

keskusta

Muinainen Thera (Archeia Thera)
Vierailtu 29.5.2016

Minolaisen kulttuurin noin vuonna 1600 eKr. tuhonneen tulivuorenpurkauksen jälkeen Santorini jäi vuosisadoiksi asumattomaksi. Vasta 800-luvulla eKr. maanviljelylle suotuisaksi muuttuneelle saarelle asettui doorilaista väestöä johtajanaan Thera. Kaupunki nimettiin hänen mukaansa, ja koko saari sai sittemmin saman nimen.

Santorini-nimi tulee myöhemmältä ajalta, 1200-luvulta, jolloin venetsialaiset ottivat haltuunsa Kykladien saariston ja nimesivät saaren Pyhän Irenen mukaan (Santa Ireni). Thera (myös muodossa Thira) on saaren virallinen nimi, jota käytetään Santorini-nimen rinnalla.

Näkymä ylhäältä antiikin Therasta Perissan suuntaan
Näkymä ylhäältä antiikin Therasta Perissan suuntaan

Kaupungin perustaja Thera valitsi hyvin puolustettavan paikan uudelle keskukselleen. Muinaisen Theran rauniot ovat korkealla 396 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Mesá Vounó -vuoren rinteessä. Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan välissä ja nousee jyrkästi merestä. Paikalle päästäkseen on noustava Kamarin lomakylästä vuoren rinnettä mutkittelevaa tietä. Myös Perissan suunnasta on mahdollista patikoida muinaiseen Theraan polkua pitkin.

Tie Kamarista
Tie Kamarista

Kävellen Kamarista edessä on raskas nousu, ja autolla ajoa ei voi suositella ihan heikkohermoisille tai korkeanpaikankammoisille. Osittain yhden kaistan levyinen tie nousee jyrkästi eikä mistään reunakaiteista ole puhettakaan. Tien reunan jälkeen alkaa pudotus. Vastaantulijoiden vuoksi saattaa joutua peruuttelemaan edelliseen mutkaan tai leveämpään kohtaan. Minä ajoin ylös autolla, ja onnekseni vastaantulijoita ei toukokuun lopussa ollut kuin pari.

basilika

Arkeologisen alueen portilta on vielä nousua itse kaupungin raunioille. Matkalla voi ihailla ulkoa mm. varhaiskristillisen basilikan päälle 800–900-luvulla varsin sympaattisesti kyhättyä kirkkoa.

artem1

Ensimmäinen Theran muinaiseen kaupunkiin liittyvä kohde on polun varrella oleva alttarin raunio. Alttarin rakennutti Artemidorus Pergeläinen, joka oli mahdollisesti korkeassa asemassa Theraa tukikohtanaan käyttäneiden ja Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten laivastossa 300-luvun lopulla eKr.

artem1

Ulkoilmapyhätön päälliset rakenteet ovat tuhoutuneet, mutta jäljellä olevasta jalustasta  erottuvat Poseidonin delfiini, Apollonin leijona, Zeun kotka sekä Artemidoruksen oma muotokuva Poseidonin delfiinin yläpuolella. Tilaaja pystytytti alttarin siis sekä jumalten kunniaksi että tuodakseen omaa arvoaan esille. Ja niinpä minäkin katselen nyt vuonna 2016 hänen kiveen ikuistettua reliefikuvaansa.

IMG_3387

Pian alttarin jälkeen tullaan varsinaiselle kaupunkialueelle. Kaupunki asettui vuoren rinteelle pitkittäin, jopa 800 metrin matkalle. Se käsitti temppeleitä, asuintaloja, julkisia rakennuksia, teatterin, torin, pylväshallin (stoa). Kaikki ovat nyt raunioina, mutta antavat käsityksen kaupungin pohjakaavasta ja koosta.

Paikka on myös maisemaltaan hieno. Korkealta vuoren rinteestä näkyy kauas maalle ja merelle. Santorinin lentokentälle lasketuvat koneet lentävät muinaisen kaupungin raunioiden alapuolella meren yllä.

lentokone

Muinainen Thera säilyi asuttuna toiselle vuosisadalle jKr. saakka. Nykyisin näkyvillä olevat rauniot edustavat pääosin kaupungin viimeisintä vaihetta. Kaupungin varhaisimmista vaiheista tiedetään melko vähän, mutta voimakas laajentuminen tapahtui hellenistisellä kaudella (200- ja 100-luvuilla eKr.). Tällöin Egyptissä hellenististä kuningaskuntaa johtanut Ptolemaiosten suku käytti Theraa laivastotukikohtanaan. Uskonnollisen palvonnan kohteet moninaistuivat, kun perinteisten kreikkalaisten jumaluuksien ohella palvontapaikkoja rakennettiin myös ulkomaisille jumalille kuten Isikselle, Anubikselle ja Serapikselle sekä Egyptin kuninkaille.

Egyptiläisten jumalien temppelistä on säilynyt lähinnä kallioon kaiverretut tasot, joille voitiin asettaa lahjaesineitä ja kulttipatsaita.
Egyptiläisten jumalien temppelistä on säilynyt lähinnä kallioon kaiverretut tasot, joille voitiin asettaa lahjaesineitä ja kulttipatsaita.

Rooman vallan aikana, 200-luvulla jKr. kaupunki alkoi kuihtua, mutta se pysyi silti asuttuna myös varhaisella kristillisellä kaudella 300–500-luvuilla jKr. Vielä 700-luvulla vaikeasti saavutettava Thera tarjosi suojaa saarta uhanneilta arabien laivastoilta.

stoa
Stoa

Alueen kaivaukset aloitti 1800-luvun lopussa saksalainen Friedrich Hiller von Gaertringen.

Täältä löydettyä esineistöä on näytteillä Firan arkeologisessa museossa, jossa en tällä vierailulla kuitenkaan ehtinyt käydä.

kirjoituksia

Julkista toimintaa varten 200-luvulla eKr. rakennettua pylväistön kannattelemaa basilika stoaa oli tarve korjata myöhemmin. Kaksi seinään kiinnitettyä kivitaulua kertovat 100-luvulla eKr. tapahtuneista korjauksista. Toisessa taulussa on Flavius Kleitosthenes Claudianus -nimisen kansalaisen julkinen lupaus maksaa korjauskulut ja toisessa taulussa kansankokous ja neuvosto kiittävät häntä tästä hyvästä.

Teatterin jäänteet
Teatterin jäänteet. Muinaiset kreikkalaiset osasivat kyllä sijoittaa teatterit sellaisiin paikkoihin, joissa voisi vaikka vain ihailla taustaa.

Varsinaisesta kaupunkikeskittymästä pyhä tie johtaa vuorenjyrkänteen reunalle, doorilaisten suosiman Apollon Karneioksen kulttipaikalle ja temppelille. Nuoret miehet esittivät siellä rituaalitansseja ja esityksiä Karneioksen elokuisen juhlan aikaan.

Esityspaikan, Gymnopaidiain seiniin on kaiverrettu piirtokirjoituksia, jotka ovat varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä kreikkalaisesta aakkosistosta. Ne eivät suinkaan ole mitään yleviä tekstejä, vaan kertovat poikien välisestä rakkaudesta ja seksuaalisista akteista. Koska aikaavievät kaiverrukset on tehty julkiselle paikalle, jossa ne ovat saaneet olla näkyvillä, voidaan päätellä, ettei itse sisällössä ole ollut aikalaisten mielestä paheksuttavaa.

koppi

Harmillisesti pääsy pyhälle tielle oli suljettu vaivaisella narulla, ja tie näytti siltä, ettei sitä tänä keväänä ollut niitetty. Varhaiset kirjoitukset tuntuivat niin kiehtovilta, että päätin kuitenkin lähteä käväisemään temppelipaikalla, joka oli houkuttelevasti merkitty alueen reittikarttaan. Ajattelin, ettei kai siihen kukaan kiinnitä huomiota. Hyvän matkaa alaspäin laskeutuvaa polkua edettyäni matka katkesi kuitenkin pillin puhallukseen. Alueen korkeimmalla kohdalla olevasta valvontakopista oli huomattu yksinäinen harhailija ja nolon paluun päälle sain vielä kuulla vihaiset moitteet reitiltä poikkeamisesta. Aina antiikin perintöä ei ole pidetty niin tarkasti silmällä – ja ehkä siitä syystä niin nykyisin tehdään.

Suomenruotsalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Göran Schildt kertoo matkakirjassaan Odysseuksen vanavedessä vierailustaan täällä vuonna 1950. Silloin matka Firasta tänne ja takaisin kesti 17 tuntia jalkapatikassa. Arkeologista aluetta hänelle ja hänen vaimolleen esitteli alueen vartijaksi esittäytynyt vanha ukko, joka lahjoitti pienen antiikin aikaisen terrakottakannun vierailijoille.

fallos

Yhden seinäpiirroksen kuitenkin löysin ihan avoimelta alueelta läheltä agoraa. Fallosaihe lienee melko helposti todettavissa.

Ennen Akrotirin löytämistä antiikin Thera oli Santorinin arkeologinen ykköskohde. Edelleenkin se on kiinnostava ja hieno paikka, joka on puolen päivän retken arvoinen vaikka vähän vähemmänkin arkeologiasta kiinnostuneelle.

Virallinen sivu (aukioloajat ym.)

 

Lähteitä

Nigel McGilchrist: Blue Guide Greece the Aegean Islands
Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä

Palatiumin keisarillisissa taloissa

cubiculum

Casa di Augusto & Casa di Livia, Palatium, Rooma
Vierailtu 30.4.2016

Rooman matkalla eniten odottamani historialliset kohteet olivat kahden etruskimuseon ohella ajanlaskun alun aikojen seinämaalaukset Palatium-kukkulalla Augustuksen ja Livian taloissa (Casa di Livia, Casa di Augusto / lat. Domus Augustea).

Muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista tulee ensimmäisenä mieleen temppelien raunioita, patsaita ja ruukkuja, mutta harvemmin varsinaisia maalauksia. Maalaukset eivät nimittäin useimmiten ole säilyneet meidän nähtäväksemme. Maalaamista kyllä tehtiin, ja teoksista löytyy kirjallisia kuvauksia antiikin aikaisista teksteistä.

Yksityiskohta Augustuksen talosta
Yksityiskohta Augustuksen talosta

Roomalainen maalaustaide tunnetaan parhaiten Vesuviuksen tulivuorenpurkauksen vuonna 79 jKr. peittämistä Pompejista ja Herculaneumista löytyneiden maalausten perusteella.

Roomassa on kuitenkin mahdollista päästä näkemään keisarillisten talojen maalauksia keisari Augustuksen (63 eKr. – 14 jKr., vallassa 27 eKr. – 14 jKr.) ja hänen puolisonsa Livian mukaan nimetyissä taloissa.  Pompeji ja Herculaneum olivat koko valtakunnan mittakaavassa vähäpätöisiä pikkukaupunkeja, joiden löydöt eivät välttämättä edusta tuon ajan taiteen kärkeä. Sen sijaan valtakunnan pääkallonpaikalla Roomassa keisarillisissa taloissa sijainneet maalaukset olivat suuremmalla taidolla tehtyjä.

Valtaosa Palatiumilla kiertelijöistä ei kuitenkaan näitä taloja maalauksineen näe, koska päästäkseen taloja katsomaan, pitää tietää niiden olemassaolosta. Maalausten säilymisen turvaamiseksi taloihin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella tai ohjatulla vierailulla.

palatium
Palatiumilta

Palatsi-sana tulee muuten eurooppalaisiin kieliin Palatiumista. Rooman valtakunnan hallinto ja palatsikeskittymä oli tällä kukkulalla, yhdellä Rooman legendaarisista seitsemästä kukkulasta.

Ns. Livian talo löydettiin Palatiumin maakerrostumien alta jo vuonna 1869, ja Augustuksen talo saatiin esiin kaivauksissa vuosina 1956–82. Seinien maalaukset on ajoitettu noin vuoteen 30 eKr.

Augustuksen talo on rakennettu vuoden 35 eKr. vaiheilla. Vuonna 27 eKr. se oli joka tapauksessa valmis, koska on löydetty kolikko, johon palatsin julkisivu on kuvattu. Talon välittömässä läheisyydessä oli Augustuksen suojelusjumalan Apollonin temppeli. Livian talo on todennäköisesti tätä vanhempi.

Livian talo
Livian talo

Raivattuaan tiensä valtaan Augustus ei rakennuttanut omaa palatsia, vaan osti jo olemassa olevia taloja Palatiumilta. Augustuksen hankkimat talot sijaitsivat lähellä Lupercal-luolaa, jossa naarassuden kerrotaan imettäneen Rooman tarunhohtoista perustajaa Romulusta ja hänen veljeään Remulusta. Tämä oli omiaan korostamaan hänen asemaansa uuden Rooman perustajana. Augustuksen kerrotaan asuneen talossa olosuhteisiin nähden vaatimattomasti. Vaikuttaa suunnitelmalliselta miehelle, joka haali kaiken vallan käsiinsä, muttei välittänyt ottaa itselleen keisarin arvoa.

casadiaugusto

Rakenteet ja maalaukset säilyivät meidän päiviimme asti, koska ne peitettiin jo Augustuksen aikana paikalle rakennetun isomman palatsin alle. Talot eivät suinkaan ole säilyneet kokonaisuudessaan, vaan osa niistä on tuhoutunut myöhemmässä rakentamisessa.

Palatiumilla riehui iso tulipalo vuonna 3 jKr., ja tuli olisi tuhonnut myös seinämaalaukset. Erityisen herkkää kuumuudelle on maalausten punainen sinoperi. Maalauksissa ei kuitenkaan näy merkkejä tulipalosta. Rakennusten on siis täytynyt olla tuossa vaiheessa jo maan alla tulen tavoittamattomissa.

Augustuksen talo, ramppihuone, josta johti kulku Apollonin temppelille
Augustuksen talo, ramppihuone, josta johti kulku Apollonin temppelille

Aloitimme kierroksen Augustuksen talosta.

Roomalaiset seinämaalaukset ovat eräänlaista tapettia. Niitä on tutkittu pääasiassa Pompejin löytöjen perusteella. Sitä on luokiteltu neljään ajallisesti toisiaan seuraavaan tyyliin, joilla kaikilla on ominaispiirteensä. Tiiviin esityksen Pompejin tyyleistä voi lukea tästä.

 Perspektiivimaalausten huone esittelee toisen tyylin mukaisen arkkitehtuuriaiheen.
Perspektiivimaalausten huone esittelee toisen tyylin mukaisen arkkitehtuuriaiheen.

Augustuksen ja Livian talojen maalaukset edustavat pääasiassa ns. toista tyyliä. Siinä huoneiden seinille on maalattu aukeavia tiloja, jotka näyttävät illusionistisesti laajentavan huonetta. Maalauksiin saattaa olla maalattu ikkunoita, joista näkyy ikään kuin ulos. Niissä saattaa olla myös maalauksia maalauksessa, kuin tauluja seinillä. Perspektiiviä on käytetty, mutta vaikutelma saattaa olla epärealistinen. Pakopisteitä voi olla useampia kuin yksi. Perspektiivin käyttö siinä muodossa kuin se nyt tunnetaan kehittyi vasta renessanssin aikana.

Naamioiden huone
Naamioiden huone

Yksi Augustuksen talon kiinnostavimmista huoneista on ns. Naamioiden huone, joka muistuttaa teatterilavastetta. Lavasteista kurkistaa naamioituja näyttelijöiden päitä. Tämän teoksen tekijän on ajateltu olleen kreikkalainen mestari. Vastaavanlaisia maalauksia on ollut mm. Aleksandriassa.

naamio2

 

 

Augustuksen studio
Augustuksen studio

Rakennuksen toisessa kerroksessa on Augustuksen yksityinen studio. Huone ei ole suuren suuri, mutta se oli varmasti juuri sopiva Augustukselle, kun hän halusi olla yksin ja rauhassa. Punasävyisen huoneen väriloisto on vakuuttavaa. Punainen sinoperi-väri oli erityisen kallista, joten sen käytöllä on varmasti ollut myös symbolista merkitystä. Seinien keskelle on kuvattu tauluja, maalauksia maalauksessa. Valitettavasti ne ovat pahasti turmeltuneita. Lasin läpi otetut kuvat eivät tee ihan oikeutta näkymälle huoneeseen. Selän takaa tuleva ulkoilman valo heijastuu lasista häiritsevästi.

Augustuksen studio
Augustuksen studio
holvi
Ramppihuoneen kattoholvi

Talojen löytämisvaiheessa maalausten osasia oli putoillut seiniltä ja katoista lattialle. Arkeologit ovat sittemmin kasanneet näistä palapelin tavoin maalauksia uudelleen, kuten tässä holvissa.

Livian talon päähuone
Livian talon päähuone

Augustuksen talosta siirryimme niin sanottuun Livian taloon. Sen on arveltu kuuluneen Augustuksen kolmannelle vaimolle Livia Drusillalle. Tämä on päätelty talon vesiputkesta löytyneen nimen perusteella. Isosta päähuoneesta, atriumista, avautuu kolme pienempää huonetta, joissa on maalauksia.

polyfemosjagalateia

Livian talossa ollut kyklooppi Polyfemosta sekä merenneito Galateiaa esittävä maalaus on löytämisensä jälkeen sumentunut sellaiseen kuntoon, että hahmoja siitä ei enää voi erottaa. Kierroksen opas, arkeologi Francesca Sposito lähetti minulle ystävällisesti kuvia talojen löytämisen aikaan 1800-luvulla tehdyistä piirroksista ja maalauksista. Niissä maalauksen hahmot ja yksityiskohdat näkyvät vielä hyvin selvästi.

io_nytjaennen

Yllä olevassa  kuvassa on keskellä istumassa Zeun rakastettu Io . Häntä  vartioi mustasukkaisen Heran käskystä satasilmäinen Argos-jätti. Zeun lähettämänä Hermes on saapumassa vasemmalta pelastamaan Ioa. Vasemmalla teos nykyään ja oikealla kaivausten jälkeen 1800-luvulla siitä tehty piirros, jossa yksityiskohdat näkyvät vielä selvinä.

Sinänsä maalausten tekoon käytetty tekniikka – kostealle laastille maalaaminen – takaa hyvinkin kestävän lopputuloksen. Maan alla hautautuneina maalaukset ovat säilyneet pitkäänkin, mutta ilman ja valon kanssa kosketuksiin joutuminen voi olla niille kohtalokasta pidemmän ajan kuluessa.

Mieleen tulee Fellinin Rooma -elokuvasta kohtaus, jossa Rooman metron rakennustöissä maan alta löytyy muinaisen Rooman aikaisia maalattuja huoneita. Työmiehet ja kuvausryhmä ihailevat freskoja, jotka näyttävät kuin vastamaalatuilta. Hetken kuluttua he saavat kauhukseen nähdä niiden katoavan silminnähtävän nopeasti ilman vaikutuksesta.

sensori

Augustuksen ja Livian talojen maalauksia yritetään suojella pitämällä huoneiden pienoisilmasto suotuisana. Osaa huoneista pääsee katsomaan ovelle asennetun lasin läpi.

Livian talon koristeellista seinää. Vasemmalla näkymä nyt ja oikealla talon löytämisen aikaan tehty maalaus. Keltaisella pohjalla on ajan muodin mukaisia egyptiläisiä kuvioita.
Livian talon koristeellista seinää. Vasemmalla näkymä nyt ja oikealla talon löytämisen aikaan tehty maalaus. Keltaisella pohjalla on ajan muodin mukaisia egyptiläisiä kuvioita.

 

mosaiikki

Taidetta on taloissa säilynyt myös lattialaatoitusten ja -mosaiikkien muodossa. Niiden kuviot vaihtuivat myös muotivirtausten mukaan, ja lattiat voidaan ajoittaa kuviointien perusteella. Kuvan mosaiikkikuvio voidaan ajoittaa Rooman tasavallan ajan lopulle – eli siihen aikaan jolloin Livian talo rakennettiin.

Opastettu kierros Augustuksen ja Livian taloihin maksoi yhdeksän euroa luonnollisesti välttämättömän Palatiumin pääsylipun (12 euroa) lisäksi. Rahalle sai kyllä täyttä vastinetta. Kierros kesti lähemmäs kaksi tuntia, mitä oli vaikea uskoa, koska aika kului niin siivillä. Arkeologin asiantuntevaa opastusta oli minun lisäkseni kuuntelemassa vain kaksi muuta vierailijaa, joten kierros tuntui melkein yksityisvisiitiltä. Englanninkielisiä opastuksia on tarjolla lauantaisin ja sunnuntaisin kerran päivässä. On myös mahdollista käydä taloissa valvotuilla vierailuilla, joissa ei ole opastusta, mutta silloin jää kyllä paljon tietämättä.

Kierrokselle lipun voi ostaa Colosseumin ja Tituksen riemukaaren välissä olevasta Palatiumin lipunmyyntipisteestä (vain korttimaksu). Samalla lipulla pääsee myös Colosseumille, vaikka seuraavana päivänä.

Livian talosta
Livian talosta

Augustuksen ja Livian talojen ohella myös Palatinuksen museossa voi nähdä muutaman paikoiltaan irrotetun seinämaalauksen.

Apollo soittaa lyyraa. Seinämaalaus Palatinukselta Augustuksen aikakaudelta.
Apollo soittaa lyyraa. Seinämaalaus Palatinukselta Augustuksen aikakaudelta.

Lisää maalauksia löytyy Roomassa keisari Neron Domus Aureasta, johon pääsee tutustumaan ainakin vielä tämän kesän ajan. Vierailu tosin pitää varata hyvissä ajoin. Oman matkani ajalta visiitit oli jo varattu loppuun.

Toinen kiinnostava kohde on Villa Livia Rooman pohjoispuolella. Tämä on siis eri paikka kuin Casa Livia. Siellä täytyy käydä seuraavalla kerralla. Tässä on linkki hyvään esittelyvideoon.

Kohde-esittelyt kierroksia järjestävän Coop Culturen sivuilla:
Casa di Augusto
Casa di Livia
Villa di Livia
Domus Aurea

 

Lähteitä

Brigitte Hintzen-Bohlen: Taide & arkkitehtuuri: Rooma
Arturo Stenico: Länsimainen maalaustaide: Rooma ja etruskit
Digital archive of the Institutum Archaeologicum Germanicum: 69, Wandmalerei, 3. Rom und Umgebung… Piirrokset sivulla: http://arachne.uni-koeln.de/item/buchseite/882149

Augustuksen talosta
Augustuksen talosta

Ponte Milvio – Ristin voitosta rakkauden sillaksi

IMG_1283Ponte Milvio 24.4.–2.5.2016

Ponte Milvio  on Tiberin ylittävä silta Roomassa noin kolmen kilometrin päässä Piazza del Popololta ja viisi kilometriä Rooman valtakunnan aikaisesta keskuksesta Forum Romanumilta. Sen vaiheet ulottuvat jopa 2500 vuoden taakse. Historiallisessa yhteydessä silta tunnetaan myös nimellä Milviuksen tai Mulviuksen silta.

Sillan nimeä kantava asuinalue on keskustasta katsottuna Tiberin pohjoispuolella. Tukikohtanani reilun viikon Rooman matkallani huhti–toukokuun vaihteessa oli sieltä vuokraamani huoneisto.

Kämppää Roomasta etsiessäni alkoi kiehtoa ajatus, että olisi varmasti mieltä ylentävää päästä ylittämään näin muinaisilta ajoilta periytyvä silta päivittäin useitakin kertoja. Silta siis nosti Ponte Milvion osakkeita silmissäni, vaikka alue on vähän etäällä keskustasta – hyvien liikenneyhteyksien päässä kylläkin.

Portti

Ja olihan siltaa astellessa hienoa miettiä, mitä kaikkea tällä paikalla on tapahtunut. Suomessa yksikään silta ei pääse lähellekään näin pitkää historiaa. Enpä sitten tiedä, tuntevatko paikalliset yleviä tunteita siltaa astellessaan päivästä ja vuodesta toiseen. Ehkä sitä ei silloin osaa samalla tavalla arvostaa.

Joka tapauksessa Ponte Milviosta on kehittynyt viime vuosina eläväinen ja trendikäs kaupunginosa, joka vetää paikallisia kauempaakin ravintoloihin ja baareihin. Ehkä paremmin kuin historiastaan Ponte Milvio tunnetaan nykyään rakkauden siltana.

Casa Rocchi -blogista luin, että vuonna 2007 ilmestyneessä romanttisessa nuortenelokuvassa Ho voglia di te, päähenkilöt kiinnittävät ”rakkauden lukon” sillalle. Elokuvan vaikutuksesta lukkoja alkoi ilmestyä sillalle siinä määrin, että lukkojen kiinnittäminen kiellettiin 2012, kun yksi lyhtypylväs oli kaatunut jokeen lukkojen painosta. Nyt lukkoja oli taas yhteen pylvääseen ilmestynyt, mutta ehkä ne käydään sahaamassa nopeasti pois. Loppuuko rakkaus nyt lyhyempään?

IMG_1330

Kuhertelevia nuoriapareja näkyy sillalla etenkin iltaisin, ja minäkin sain kunnian ikuistaa yhden parin heidän kännykällään. Vaikkei lukkoa toisikaan, niin ehkä täällä kuuluu käydä ainakin nappaamassa kuva.

Mutta mennään historiaan, kun sitä tässä tapauksessa löytyy. Sillan tarina ulottuu huikeasti jopa 2500 vuoden päähän. Milvion silta on paikassa, jossa pohjoisesta tulleet Flaminian ja Cassian tiet saavuttivat Tiberin. Ensimmäinen silta oli paikalla jo mahdollisesti 500-luvulla eKr., ja se oli todennäköisesti puusilta. 109 eKr. sensori Marcus Aemilius Scaurus rakennutti sen uudelleen kivestä. Nykyisten pilareiden perustat ovat tältä ajalta.

Ponte Milvio nähtynä Ponte Flaminiolta. Taustalla valkoinen rakenne on olympiastadion ja sen oikealla puolella sisäministeriön kolossi.
Ponte Milvio nähtynä Ponte Flaminiolta. Taustalla valkoinen rakenne on olympiastadion ja sen oikealla puolella sisäministeriön kolossi.

Sillan historiallisista vaiheista kuuluisin on Milviuksen sillan taistelu, jonka on katsottu olleen käännekohta kristinuskon voittokululle. Taistelu käytiin 28. lokakuuta 312. Se oli Rooman keisarin asemasta taistelleiden Konstantinus Suuren ja Maxentiuksen välisen sisällissodan viimeinen välienselvittely. Taistelu päättyi Maxentiuksen tappioon ja hukkumiseen Tiberiin. Tunnetun tarinan mukaan Konstantinus näki ennen taistelua enteen, jossa hänelle luvattiin voittoa taivaalla näkyvän ristin muodossa. Latinaksi ”In hoc signo vinces” – tässä merkissä voitat. Ristit maalattiin sotilaiden kilpiin, ja sen jälkeen voitto vain korjattiin laariin.

Rafaelin fresko Milviuksen taistelusta on Vatikaanissa Rafaelin saleissa. Kuvassa Maxentius hukkuu Tiberiin ja taustalla näkyy Milvion silta.
Rafaelin fresko Milviuksen taistelusta on Vatikaanissa Rafaelin saleissa. Kuvassa Maxentius hukkuu Tiberiin ja taustalla näkyy Milvion silta.

Konstantinuksen voittoa on pidetty ratkaisevana käänteenä kristinuskon etenemisessä vainotusta lahkosta Rooman valtionuskonnoksi. Voiton kunniaksi pystytetyssä Konstantinuksen riemukaaressa Colosseumin lähellä ei kuitenkaan ole viittauksia tarinaan rististä. Muutenkin Konstantinus antoi kastaa itsensä vasta kuolinvuoteellaan, mutta kristinusko kyllä laillistettiin jo Milviuksen taistelua seuranneena vuonna 313. Joten eiköhän Milvion sillalla voi joka tapauksessa tuntea olevansa maailmanhistoriallisesti käänteentekevässä paikassa.

Silta koki muodonmuutoksia 1400-luvulla ja 1800-luvun alussa tehdyissä uudistuksissa, joissa muun muassa muokattiin isolla kädellä jo 200-luvulta peräisin ollutta pohjoispään tornia.

torni

Euroopan hullun vuoden 1848 jälkimainingeissa silloista Kirkkovaltiota hallinnut paavi joutui pakenemaan Roomasta Giuseppe Garibaldin julistaman Rooman tasavallan tieltä vuonna 1849. Garibaldi ajoi useista pikkuvaltioista koostuneen Italian yhdistämistä.

Garibaldin hanke kariutui vielä tässä vaiheessa paavin avuksi lähetettyjen ranskalaisten joukkojen väliintuloon. Kansallisen kulttuuriperinnön puolustaminen ei välttämättä sodissa hädän hetkellä kovin korkealle kohoa. Ranskalaisten etenemisen pysäyttämiseksi Garibaldin joukot räjäyttivät Ponte Milvion sillä seurauksella, että sillan ylemmät rakenteet tuhoutuivat. Tässä kuva sillasta 1849 tuhon jälkeen. Paavi Pius IX korjautti sillan päästyään palaamaan Roomaan 1850.

ilta

Kaikkien näiden muutosten jälkeen alkuperäisestä sillasta ei ehkä ole niin kovin monta kiveä enää jäljellä. Näinhän on monien muidenkin historiallisten kohteiden laita. Ne ovat kuin Theseuksen laiva, jonka osat yksi toisensa jälkeen vaihdettiin uusiin niin, ettei lopulta ollut jäljellä mitään alkuperäistä. Laiva oli tavallaan kuitenkin se sama laiva. Ehkä moneen kertaan korjaillut rakennukset ovat kuin postmoderni identiteetti, erilaisisten sirpalaiden yhdistelmiä. Ponte Milviossakin tuntuu olevan vielä antiikin aikasta identiteettiä jäljellä myöhempien kolhujen ohella.

yo

Silta muuttui kävelysillaksi 1950-luvulla. Ihmettelen, miten tällä sillalla autoja on edes mahtunut kulkemaan? Niin kapea se on etenkin portin kohdalta. Autoliikenne pohjoisen suuntaan kulkee viereistä Flaminion siltaa pitkin. Se näyttää ihan hienolta kauempaa, mutta kävelijöistä autiolla sillalla vallitsee jopa pelottavan aavemainen tunnelma ja sillan ympäristö oli sen verran epämääräisen oloista, ettei pimeän aikaan sinne olisi mieli tehnyt.

Tänä päivänä Ponte Milvion kulmakunta on pohjoisen Rooman vilkas ravintola- ja biletysalue. Turistit eivät juurikaan tänne tietään löydä. Liikkeellä on käytännössä katsoen pelkästään italialaisia.

Piazzale di Ponte Milvion aukion ympäriltä ja sivukaduilta löytyy iso valikoima ravintoloita pikaruokapaikoista gourmet-tarjontaan. Jälkimmäisen osalta suosittelen lämpimästi Casa Maestosoa, jossa mielikuvituksellinen neljän ruokalajin illallinen veti suun leveään hymyyn eikä laskukaan aiheuttanut sydänkohtausta. Myös baareja on iso liuta, joista hauskimmat ovat ehkäpä kaksi vihreää kioskia, jotka toimivat pääasiassa ulkoilmassa. Toisessa järjestetään jopa karaokeiltoja, ja karaokea tunnuttiin vedettävän pitkälti yhteislauluperiaatteella. Laulu raikasi Milvion sillan yli Tiberin toiselle rannalle saakka pitkälle yöhön.

Historiallinen baaritiski sillan torniosan porttikaaressa
Historiallinen baaritiski sillan torniosan porttikaaressa

 

Lähteitä
Tuomas Heikkilä ja Liisa Suvikumpu: Euroopan kehdossa: 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan