8 asiaa joita et ehkä tiennyt Pompejista

1. Vettä saatiin vesijohdoista

Tuntuu jännältä ajatella, että Pompejissa käytettiin vesijohtovettä jo 2000 vuotta sitten, kun Suomessa vesijohdot yleistyivät vasta 1900-luvun aikana. Siihen aikaan elintasoero vaikkapa nykyisen Suomen alueella eläneisiin ihmisiin oli valtava. Toki Italian seudullakin kehitys taantui Rooman valtakunnan rapistuttua.

Vesijohtoja Pompejin kaduilta

Pompejiin saatiin vettä Augustuksen aikana rakennettua akveduktia pitkin. Kaupungin sisällä vettä siirrettiin vesijohdoilla. Pienet vesitornit katujen kulmissa pitivät yllä painetta vesijohdoissa. Kaduilla oli julkisia vesilähteitä, joista vettä sai hakea ilmaiseksi. Omat vesijohtoliittymät oli vain rikkaimmissa taloissa. Myös kylpylöissä käytettiin akveduktin vettä.

Katukaivo ja sen taustalla raunioitunut vesitorni

Rikkaimmissakaan taloissa vesi ei tullut kuitenkaan esimerkiksi keittiöön tai vessaan, vaan sitä käytettiin suihkulähteisiin ja vesialtaisiin. Talousvetenä sekä varakkaat että köyhemmät käyttivät katoilta vesisäiliöihin kerättyä sadevettä. Useimmiten myös vessat huuhdeltiin ämpärissä olevalla vedellä likakaivoihin.

Terme del Foro – Foorumin kylpylät

2. Aikansa heijastinteknologia helpotti pimeällä kadulla kulkemista

Merelle avautuvan Porta Marinan ja forumin välisellä kadulla on isojen katukivien väleihin aseteltu pieniä valkoisia kiviä. Nämä toimivat eräänlaisena alkeellisena katuvalaistuksena. Valkoisten kivien oli tarkoitus heijastaa kuunvaloa pimeässä. Ne olivat siis tavallaan nykyisin teiden varrelle asetettavien heijastintolppien vastineita.

Pompejin kaduille valoa antoivat myös öljylamput, joita oli yksityisten talojen ja liikkeiden ulkopuolella. Pimeällä liikkujien saattoi olla järkevää ottaa myös oma lamppu mukaan.

3. Suojatiet pitivät jalat kuivina

Pompejin kaduilla on yli 300 paikassa kadun ylittämiseen tarkoitettuja astinkiviä. Äkkiseltään katsottuna voisi luulla, että nämä ovat kulkuesteitä, betoniporsaiden tai estotolppien edeltäjiä. Astinkivet on kuitenkin suunniteltu niin, että hevosvetoiset kärryt pystyivät kulkemaan kivien välistä.

”Suojatietä muista sä käyttää.” Saara ylittää katua Pompejissa.

Kadut saattoivat lainehtia vedestä sateiden jälkeen ja myös talouksien ylijäämävesi ohjattiin kaduille, koska viemäriverkostoa ei ollut. Kadunylityskivet auttoivat siis jalankulkijoita pitämään jalkansa kuivina ja puhtaina.

4. Kotialttari antiikin aikana – ja Napolissa nykyään

Useissa Pompejin taloissa oli kotialttarit, joilla uhrattiin esi-isien hengille ja jumaluuksille. Luonteva paikka kodin suojelusjumalien alttarille eli larariumille oli talon pääoven vieressä.

Menandroksen talon kotialttari, Faunin talon kotialttari ja alttari Napolin kadulta

Edelleenkin Napolissa näkyy talojen ulkoseinissä alttareita, joilla muistetaan edesmenneitä perheen jäseniä ja pidetään esillä pyhimysten kuvia.

Pyhien ja jumaluuksien nimet ovat muuttuneet, mutta kotialttari pitää pintansa.

Napolin kaduilta

5. Pink Floyd soitti keikan amfiteatterilla

Pink Floyd äänitti ja kuvasi Pompejin amfiteatterissa Live at Pompeii -live-dokumenttifilmin, joka julkaistiin 1972. Elokuva kuvattiin amfiteatterissa neljänä päivänä lokakuussa 1971 ilman yleisöä. Äänityksessä hyödynnettiin amfiteatterin luonnollista kaikua.

Bändin kitaristi-laulaja David Gilmour palasi konsertoimaan Pompejiin 2016, ja tällä kertaa konserttiin myytiin myös lippuja.

Antiikin aikana amfiteatteriin mahtui 10 000–15 000 katsojaa.

Katso tästä video kappaleesta Echoes (osa 1)

6. Suomalaiset ovat tutkineet perusteellisesti Marcus Lucretiuksen taloa

Pompejissa riittää tutkittavaa monista maista tuleville tutkimusryhmille. Suomalaiset ovat tutkineet huolella yhtä Pompejin taloista. Tutkimusryhmä teki talosta tarkan dokumentoinnin ja kolmiulotteisen mallinnuksen 2000-luvun alussa. Tutkijat selvittivät talon alueelta myös kaupungin tuhoutumisaikaa vanhempia rakennuskerrostumia.

Marcus Lucretiuksen talon sisäpuutarha patsaineen

Tutkimusten kohteena ollut Marcus Lucretiuksen talo oli vauras kaksikerroksinen pompejilaistalo. Sen omistajan nimi on päätelty seinämaalauksessa kuvatun kirjeen perusteella. Maalauksessa luki, että Marcus Lucretius oli Marsin pappi ja Pompejin neuvoston jäsen.

Talossa oli ylelliset seinämaalaukset, joissa käytettiin kalliita värejä: sinooperia ja Egyptin sinistä. Lattiat oli koristeltu taidokkaasti ja talon sisäpihalla oli veistospuutarha.

Egyptin sinistä sisäänkäynnin seinissä

Neljättä tyyliä edustavien seinämaalausten teemana edustustiloissa oli viinin jumala Dionysos, teatteri ja kirjallisuus.

Talo kaivettiin esiin vuosina 1846–47. Maalaukset olivat vielä melko hyvässä kunnossa löydettäessä. Niistä on säilynyt piirroksia ja ensimmäisiä valokuvia 1860–70-luvuilta. 1800-luvulla talosta siirrettiin museoon 23 maalausta, ja myöhemmin on vielä siirretty lisää. Tämä oli hyödyllistä, sillä paikalleen jätetyt maalaukset ovat haalistuneet ja rapistuneet.

Seinämaalausten keskikuvia irroitettiin paikaltaan ja vietiin museoon.

Talon hienoimpia tiloja ja maalauksia ei ollut mahdollista päästä katsomaan huhtikuussa 2018, kun vierailin Pompejissa.

Marcus Lucretiuksen talosta on kirjoitettu suomeksi kattava kirja Domus pompeiana – Talo Pompejissa (toim. Paavo Castren, 2008). Tässäkin kerrotut tiedot perustuvat tuohon kirjaan.

7. Pompeji on iso

Pompeji ei ollut Rooman valtakunnassa mikään suurkaupunki, mutta iso se silti on. Kaupunginmuurin sisäpuolinen alue on kooltaan noin kolme neliökilometriä. Käveltävää riittää; kaupungin laidalta toiselle on matkaa reilu kilometri.

Perusteelliseen Pompejiin tutustumiseen vierailija voisi hyvin käyttää monta päivää – tai monet tutkijat ovat toki käyttäneet koko työuransa vain jonkin tietyn kohteen tutkimukseen.

Napolin arkeologisessa museossa oleva pienoismalli mittakaavassa 1:100 kertoo Pompejin valtavasta koosta. Pienoismalli tehtiin pääosin 1861–79, mutta sitä täydennettiin vuoteen 1929 asti.

Malli on tehty erittäin tarkasti, ja jopa seinämaalaukset on toteutettu siihen yksityiskohtaisesti.

Pienoismalli tarjoaa ainoan säilyneen dokumentaation joistakin jo tuhoutuneista maalauksista.

8. Pompeji säilyy parhaiten maan alla

Pompejin kaupunginmuurien sisäpuolisesta alueesta noin 2/3 on kaivettu esiin tähän päivään mennessä.

Toistaiseksi uusien alueiden suurimittainen kaivaminen on pysähdyksissä. Arkeologit ovat päättäneet, että uusien löytöjen kaivamisen sijaan nyt keskitytään jo kaivettujen alueiden perusteellisempaan tutkimiseen, dokumentointiin ja säilyttämiseen.

Kaivamatonta aluetta kadun oikealla puolella

Maahan hautautuneena Pompeji säilyy pitkään, mutta esiin kaivetut alueet rapistuvat. Tutkijat haluavat säästää kaivettavaa tulevillekin sukupolville. Kehittyvä tekniikka saattaa myös tuoda käyttöön uusia tutkimusmenetelmiä ja keinoja kaivettujen kohteiden säilyttämiseen.

Kaivausten ensimmäisenä vuosisatana 1700-luvulta 1860-luvulle kaivauksia ja löytöjä ei dokumentoitu, joten paljon arvokasta tietoa taloista ja esineiden löytökonteksteista on totaalisesti menetetty.

Tässä atriumin seinämaalaukset ovat pahasti rapistuneet. Keskellä vesiallas, johon talon katolle satanut vesi ohjautui atriumin katon aukosta. Kuva on Stefanuksen pesulasta (Fullonica di Stephanus).

1700-luvulta alkaen Pompejin kaivausten aikana löytyneistä seinämaalauksista arvioidaan tuhoutuneen jopa 80 prosenttia. Tämä kuulostaa järkyttävältä ja melkeinpä saa toivomaan, ettei kaivauksia olisi tehty näinkään paljon kuin on tehty. Maalaukset eivät ole kestäneet valoa, ilmaa ja kosteutta.

Maalausten irrottaminen alkuperäisiltä paikoiltaan ei kuulosta lähtökohtaisesti ideaalilta ratkaisulta, mutta museoihin viedyt maalaukset ovat monesti säilyneet paikalleen jätettyjä paremmin.

Iso osa lähes 300 vuoden aikana tehdyistä löydöistäkin on tavallaan hukassa: paljon esineitä on hautautunut museoiden varastoihin, joissa juuri kukaan ei niitä koskaan katso.

Tämä varasto on nähtävillä Pompejin kävijöille. Paljon tavaraa on suljettuna museoiden varastoihin ja kellareihin.

Lue lisää Pompejista tästä blogista: Pompejin maalaukset ja mosaiikit – 10 poimintaa.

Herculaneum – Vesuviuksen juurella, Pompejin varjossa

Yleiskuva Herculaneumista, taustalla Vesuvius.
Etualalla antiikin Herculaneum, sen takana moderni Ercolano ja taustalla Vesuvius.

Kaikki tietävät Pompejin. Samassa Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr. peittyi kuitenkin tuliperäiseen ainekseen myös myös muita kaupunkeja. Pompejin jälkeen suurin niistä oli meren rannassa Vesuviuksen juurella sijaitseva Herculaneum. Kaupunki oli nimetty myyttisen sankarin Herkuleen mukaan. Kuten Pompejissa myös Herculaneumissa aika pysähtyi tulivuorenpurkaukseen, ja vulkaaniseen materiaaliin hautautunut kaupunki jäi sellaisenaan lepäämään maan alla sadoiksi vuosiksi.

Herculaneumia ja ylhäällä taustalla modernia kaupunkia.

Kevään 2018 Napolin matkalla Saaran kanssa aloitimme rauniokaupunkeihin tutustumisen Herculaneumista. Pompejia pienempänä kohteena se on helpompi hahmottaa. Paikalle pääsee Napolista helposti paikallisjunalla. Samalla junalla pääsee myös reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Pompejiin.

Sypressien reunustama tie Herculaneumin arkeologiselle alueelle.

Nykyinen Ercolanon kaupunki sijaitsee Herculaneumin raunioiden päällä. Herculaneum löydettiin 1700-luvulla muutama vuosi ennen Pompejia. Arviolta neljäsosa Herculaneumista on tähän päivään mennessä kaivettu esiin. Suurin osa on vielä maan alla.

Vesuviuksen vuoden 79 purkauksessa vuoren huippu räjähti ilmaan ja vuoren muoto muuttui. Purkaus synnytti 30 kilometriä korkean pyroklastisen tuhkapilven. Tässä vaiheessa hohkakiveä putosi tuulen suunnan vuoksi erityisesti Pompejin suuntaan. Herculaneumissa kiveä satoi vähemmän, mutta tilanne näytti toki uhkaavalta ja moni varmasti lähti pakosalle. Seuraavana päivänä purkauksen nostovoima alkoi heikentyä ja tuhkapilvi romahti alas useammassa vaiheessa. Tuhkapilvestä putosi maahan kuumaa tuhkaa, mutaa, kiviainesta ja kaasuja. Tässä vaiheessa tuho koitti Herculaneumille, joka hautautui syvälle kuumaan tuhkaan. Kumpikaan kaupungeista ei siis hautautunut maata pitkin edenneeseen laavaan, mikä tuntuu olevan yleinen väärinkäsitys.

Suurin osa Herculaneumin asukkaista ehti paeta ennen pilven romahdusta, mutta kaupunkiin jääneet olivat tuhon omia, kun lämpötilaltaan useita satoja asteita ollut pilvi romahti kaupungin päälle. Herculaneumin satamasta on löytynyt 300 kuolonuhrin jäänteet, arviolta kymmenesosa kaupungin asukkaista.

Luurankoja Herculaneumin sataman holveissa.

Nykyasiantuntijat ovat arvioineet, ettei tulivuori ollut purkautunut 700 vuoteen ennen vuoden 79 purkausta. Alueen asukkaat eivät välttämättä siis ymmärtäneet elävänsä vaarallisessa paikassa.

Kuva Herculaneumin satamasta ja kaivausalueen vallista.
Yllä olevassa kuvassa näkyy alhaalla Herculaneumin sataman antiikin aikaisen merenrannan taso. Tästä näkee hyvin, miten syvälle Herculaneum peittyi. Meren ranta siirtyi 400 metriä kauemmas purkausta edeltäneeltä tasolta. Edellisessä kuvassa olleet luurangot ovat vasemmalla puolella olevissa holveissa.
Herculaneum hautautui jopa 25 metriä nykyisen maanpinnan alapuolelle, mikä tekee kaivauksista hankalampia kuin vain noin viiden metrin syvyydessä sijaitsevassa Pompejissa. Jo 1700-luvulla Herculaneumia tutkittiin kaivamalla tunneleita. Niiden avulla kaupungin eri puolille oli vaivattomampi päästä kuin kaivamalla kaikki maa-aines pois kohteiden päältä. Muun muassa Herculaneumin teatteriin päästiin tunneleita pitkin. Teatteri on edelleenkin maan alla.
Tunneli.

Tunneleita käyttämällä taloista haettiin arvoesineitä, jotka etenkin kaivausten ensimmäisen vuosisadan aikana saattoivat päätyä kuninkaallisten ja varakkaiden keräilijöiden palatseja koristamaan. Herculaneumin avokaivausten laajentaminen tarkoittaisi monin paikoin nykyisen kaupungin rakennusten purkamista kaivausten tieltä. Tunnelikohteisiin ei tavallisella vierailijalla ole asiaa. Teatteriin tosin ilmeisesti on mahdollista päästä opastetulla käynnillä yhtenä päivänä viikossa.

 
Restauroijia raunioissa.
Restaurointi- ja kunnossapitotyöt jatkuvat edelleenkin. Nykyään painotetaan jo esiin kaivettujen kohteiden tutkimusta ja säilyttämistä uusien alueiden kaivamisen sijaan.

Yksi pääasiassa vielä maan alla olevista kohteista on Villa dei papyri, jota on tutkittu pääasiassa tunnelikaivauksilla. Tämän valtavan luksushuvilan tiloista on löydetty suurin koskaan yhdestä paikasta löydetty kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia veistoksia.

Atleettia esittävä patsas Villa dei papirista.
Atleetti Villa dei papirin kokoelmasta. Napolin arkeologinen museo.
 
Auki rullattu hiiltynyt papyrus.
Auki rullattu hiiltynyt papyrus. Napolin arkeologinen museo.

Nimensä tämä villa on saanut sen tiloista löydetyistä lähes 1800 hiiltyneestä papyrusrullasta, jotka käsittelivät pääasiassa epikurolaista filosofiaa. Kyseessä on ainoa antiikin ajalta löydetty edes jossain muodossa säilynyt kirjasto. Muutenhan meidän aikaamme säilynyt antiikin kirjallisuus on kopioitu useaan otteeseen papyruksista kirjoiksi. Ihmeellistä kyllä, tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmiä hiiltyneissä kääröissä olevan tekstin lukemiseen. Työ on kuitenkin vaikeaa, ja vain osa on pystytty lukemaan. Lähes täysin mustuneiden papyrusten salaisuuksien selvittämiseen yritetään keksiä uusia menetelmiä. Uusiakin papyruksia saatetaan vielä löytää vain osin tutkitusta villasta. Villa dei papyrin kaivauspaikoille turisteilla ei ole pääsyä, mutta huvilan taidekokoelmaa voi ihailla Napolin arkeologisessa museossa.

Muutenkin Herculaneum oli varakas kaupunki. Se oli suosittu lomakohde Rooman valtakunnan aikana, kuten koko läheisen alueen rannikkoseutukin. Muutamia huviloita on kaivettu esiin myös Pompejin ja Herculaneumin ulkopuolelta. Seuraavalle tälle alueelle suuntautuvalle matkalle jäikin odottamaan useita kiinnostavia kohteita.

Toki Herculaneumissa oli kaikkea kaupunkilaisille tarpeellista ja arkista, kuten kylpylöitä, ruokakauppoja, tavernoita ja urheilupaikka.

Antiikin aikainen elintarvikemyymälä. Ruukkuja ja säilytyskoloja.
Aikansa elintarvikemyymälä

 

Merenjumala Tritonia eittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.
Merenjumala Tritonia esittävä mosaiikki Herculaneumin kylpylän naisten osastolla.
Vaurautensa vuoksi Herculaneumin taloissa oli paljon seinämaalauksia, aikansa kalliita statussymboleita. Herculaneumin seinämaalaukset ovat pääasiassa olleet melko tuoreita kaupungin hautautuessa. Suurin osa ns. neljättä Pompejin tyyliä. Neljännessä tyylissä aikaisempien tyylien arkkitehtuuriaiheisiin tuli lisää monimutkaisia suuren mittakaavan tarinallisia aiheita ja panoraamanäkymiä.
Augustaalien talon seinämaalauksia.

Niin sanottu Augustaalien pyhättö tai basilica on saattanut liittyä keisarikulttiin, mutta talo on saattanut olla myös hallinnollinen kokouspaikka. Seinämaalaukset ovat Herculaneumin hienoimmasta päästä, ja edustavat neljättä tyyliä.

Ensimmäisen tyylin seinämaalausta.
Herculaneumissa harvinaista ns. ensimmäisen tyylin seinämaalausta Samnilaisessa talossa. Talo on Herculaneumin vanhimpia, joten siksi maalaustyylikään ei ollut purkauksen aikaan uusinta huutoa. Ensimmäisessä tyylissä maalauksella jäljiteltiin kiviainesten pintoja, kuten tässä marmoria.
Kuva huoneesta, jonka seinällä on värikäs mosaiikki.
Hieno mosaiikki esittää merenjumala Neptunusta ja hänen vaimoaan, merinymfi Amfitriteä.
Hiiltynyt sänky ja taustalla seinämaalauksia.
Hiiltynyt sänky.

Herculaneumin nopeasti haudannut pyroklastinen materiaali oli koostumukseltaan erilaista kuin Pompejissa – ja se oli kuumempaa. Puu ja muut orgaaniset materiaalit eivät palaneet vaan ne karbonisoituivat välittömästi. Siksi esimerkiksi puiset esineet tai ihmisten luut ovat säilyneet Herculaneumissa Pompejia paremmin.

Hiiltynyttä puuta rakennuksessa.

Kun pyroklastinen pilvi romahti kaupunkiin, monien rakennusten katot ja yläkerrokset kärsivät vaurioita. Rakennuksia on restauroitu. 70 prosenttia talojen katoista on moderneja rakenteita.

Kaksikerroksinen rakennus Herculaneumissa.

Jos minulta kysytään, kannattaako vierailla sekä Pompejissa että Herculaneumissa, vastaus on, että totta kai molemmissa, jos vain aika riittää. Samana päivänä niitä ei kannata yrittää hoidella. Herculaneumin huolelliseen koluamiseen voisi hyvin käyttää kokonaisen päivän, mutta paikasta saa ihan hyvän käsityksen 2–3 tunnissa. Ehdimme vielä samana päivänä varsinaiselle sylttytehtaalle eli ylös Vesuviuksen huipulle.

Henkilö kuuntelee audioguidesta selostusta.

Kännykän näköinen audioguide on ehdottoman suositeltava apu kaupunkiin tutustumisessa.

Herculaneumin raunioita yleiskuvassa.

Katso tästä BBC:n dokumentti The Other Pompeii – Life and Death in Herculaneum, jossa johtava Herculaneum-asiantuntija professori Andrew Wallace-Hadrill innostuneesti esittelee Herculaneumin elämää ja tuhoa.

Kirjoja

Andrew Wallace-Hadrill: Herculaneum : past and future 

Joanne Berry: The Complete Pompeii

Pompeji – Venuksen kaupunki

Pompei Ercolano Vesuvio – Civiltà, arte e storia

 

Pompejin maalaukset ja mosaiikit – 10 poimintaa

Värikkäitä seinämaalauksia.
Seinämaalaus Mysteerien huvilasta, Villa dei misteristä

Kun korona-aikaan ei pääse matkustelemaan, niin on aikaa kirjoitella vanhoista matkoista.

Keväällä 2018 Saaran kanssa tekemämme Napolin matka on jäänyt täällä blogissa vähälle huomiolle. Napolin pääkallokultista kirjoitin, mutta pääkohteet Pompeji ja Herculaneum ovat jääneet odottamaan. Nyt korjaan asian ja esittelen kymmenen kiinnostavaa ja mieleen jäänyttä Pompejin maalauskohdetta tai mosaiikkia. Osa on alkuperäisessä ympäristössään Pompejin kaivauksilla ja osa on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

On kiehtovaa katsella näin vanhaa kuvataidetta. Monien roomalaisten seinämaalausten ja mosaiikkien on tulkittu olleen kopioita aikansa kuuluisista kreikkalaisista maalauksista. Viitteitä ovat antaneet antiikin ajalta säilyneet kirjalliset lähteet, joissa teoksia kuvaillaan.

Myös monien aiheiltaan ja asetelmiltaan samanlaisten teosten löytyminen monista arkeologisista kohteista viittaa siihen, että on ollut joku tunnettu alkuperäinen maalaus, jota on kopioitu. Vähän niin kuin vaikka von Wrightin Taistelevat metsot löytyi aikanaan aika monesta suomalaiskodista.

Näitä alkuperäisiä kreikkalaisia maalauksia tai tauluja ei ole meidän aikaamme asti säilynyt.

Seinämaalaus katuruokapaikan seinällä.
Seinämaalaus pompejilaisen katuruokapaikan seinällä. Talon suojelusjumalat sekä kaupan suojelija Merkurius ja viinin jumala Dionysos.

Koska Pompeji oli vain maakuntakaupunki, sen seinämaalausten taso ei ole välttämättä vetänyt vertoja esimerkiksi Rooman kaupungin ylhäisten talojen taiteelle. Kuitenkin sattuman oikusta roomalaista maalaustaidetta tunnetaan parhaiten juuri Pompejista ja muista Vesuviuksen vuoden 79 purkauksen alle jääneistä kohteista.

Pääosin freskoina toteutetut seinämaalaukset sekä mosaiikit olivat arvokkaita statussymboleja. Kun keskiluokka alkoi imitoida rikkaiden maalauksia, rikkaat tilasivat hienompia ja tyylit kehittyivät. 1800-luvulla Pompejin maalaukset luokiteltiin neljään toisistaan erottuvaan tyyliin, jotka seurasivat toisiaan vaiheittain noin 300 eKr. – 79 jKr., jolloin kaupunki peittyi. Maalaukset toimivat nykyisin myös talojen ajoituksen välineenä. Maalaustyylin perusteella voidaan arvioida aikakausi, jolloin maalaukset ja tietyt rakennusvaiheet on tehty.

Olen kuvista nähnyt paljon hienoja kohteita, mutta läheskään kaikkiin niistä ei ole yleisöllä pääsyä. Ehkä hyväkin niin. Kauhistutti katsella, kuinka turistit kieltotauluista välittämättä koskettelivat estoitta maalauksia. Tässä on esitelty niitä teoksia, joita pääsin katsomaan huhtikuussa 2018. Tämä ei siis ole mikään varsinainen ”koko Pompejin Top 10”, eivätkä alla esitellyt kohteet ole keskenään paremmuusjärjestyksessä.

1. Vettiusten talon freskot

Iksionin rangaistusta esittävä seinämaalaus Veriiusten talossa.
Lapiittien kuningas Iksionin (vas. pyörittämässä pyörää) rangaistusta kuvaava maalaus. Kuva: Saara Salomaa

Yksi kaupungin suurimmista taloista, Vettiusten talo, on tunnettu hienoista freskoistaan.

Vettiusten talossa seinämaalauksia katsellaan pimeässä. Pompejin oppaan mukaan tilanne vastaa niitä valaistusolosuhteita, joissa Pompejin asukkaatkin maalauksia katselivat. Ikkunattomissa huoneissa valoa antoivat ennen vain soihdut, nykyisin kännyköiden valot.

Autenttisuuden lisäksi nykyiseen hämärään on toinenkin, tärkeämpi, syy. Freskot säilyivät hyvin vuosisatoja, kun ne olivat maan alla hautautuneina tulivuorenpurkauksesta sataneeseen hohkakiveen. Valo, ilmansaasteet, ihmisten hengitys jne. sen sijaan turmelevat vähitellen freskoja. Moni 1700- ja 1800-luvulla esiin kaivettu fresko on jo kokonaan päässyt tuhoutumaan.

Vettiusten talon freskot valmistuivat Pompejia vuonna 62 jKr. koetelleen maanjäristyksen jälkeen eli aivan kaupungin loppuvuosina. Ne edustavat ns. neljättä Pompejin maalaustyyliä.

Valtavalla falloksella varustettu Priapos-jumalan kuva. Seinämaalaus.
Priapos, kreikkalainen hedelmällisyyden vähäinen jumala, tervehtii Vettiusten taloon saapujaa heti eteisessä. Sen on ajateltu olleen onnen ja vaurauden symboli.

2. Villa dei misteri

Villa dei misterin dionysoonisia kulttimenoja esittävä seinämaalaus.Villa dei misteri, mysteerien huvila, on Pompejin muurien ulkopuolella sijainnut hienostohuvila, joka kaivettiin esiin 1900-luvun alussa. Huvilassa on ehkä Pompejin hienoin valikoima seinämaalauksia.

Huvilaa luultavasti käytti kokoontumisiinsa salainen Dionysos-kultti, jonka rituaaleja maalausten on arveltu esittävän. Kulttimenot olivat erittäin salaisia, eikä niistä ole kirjallisia lähteitä. Näin ollen maalauksiakaan ei ole pystytty tulkitsemaan ja selittämään varmasti. On arveltu, että näissä kuvissa näkyvät, kuuluisimman maalauksen kuvat, esittäisivät kultin initiaatiomenoja. Maalaukset ovat ns. Pompejin toista tyyliä, joka oli suosittu noin 80 eKr. – noin 20 eKr. Kuvitustyyli ei siis ollut ihan uusinta huutoa Pompejin tuhoutumisen aikaan 79 jKr.

Villa dei misterin seinämaalaus.

Pompejin keskustasta Villa dei misteriin kuljetaan Herculaneumin suunnan kaupunginportista. Kävelimme sinne pitkin vaikuttavaa Via dei Sepolcria, jota reunustavat pompejilaisten hautamonumentit.

3. Aleksanterimosaiikki

Aleksanteri Suuren ja Dareios III:n taistelua esittävä mosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.
Kuva: Saara Salomaa

Noin miljoonasta palasesta koostuva Aleksanteri Suuren ja Persian suurkuninkaan Dareioksen välistä taistelua esittävä mosaiikki on siirretty Faunin talosta Napolin arkeologiseen museoon. Paikan päällä Pompejissa on nähtävissä jäljennös.

Faunin talo oli kaupungin suurin ja rikkain yksityisomistuksessa ollut palatsi. Se käsitti kokonaisen korttelin ja oli kooltaan 3000 neliömetriä. Faunin talo on tunnettu erityisesti hienoista mosaiikeistaan. Mosaiikkien tekeminen oli kallista, ja niiden on katsottu olleen rikkaimpien kaupunkilaisten statussymboleja.

Alkuperäiselle paikalleen Faunin taloon on tehty jäljennös museoon siirretystä Aleksanterimosaiikista.
Aleksanterimosaiikin jäljennös alkuperäisellä paikallaan Faunin talossa.

Aleksanterimosaiikki on todella suuri, leveyttä sillä on lähes kuusi metriä. Osa mosaiikista on tuhoutunut, mutta onneksi Aleksanteri Bukefalos-hevosineen on jäänyt tärkeimmiltä osiltaan jäljelle. Mosaiikki on tehty arviolta noin 100 eKr. ja se esittää yli 200 vuotta ennen tekohetkeään elänyttä Aleksanteria, jota talon omistaja on saattanut ihailla. Ei ole täyttä varmuutta, mitä kuninkaiden välistä taistelua teos esittää. Vahvoja ehdokkaita ovat Issoksen ja Gaugamelan taistelut.

Teos on mitä ilmeisimmin kopio kreikkalaisesta alkuperäisteoksesta. Mm. etruskien ruukuista on löytynyt tätä samaa kuva-asetelmaa esittäviä maalauksia. Plinius vanhempi mainitsee teoksen kirjassaan Naturalis historia ja tietää alkuperäisen maalauksen tekijän nimenkin, Filoksenos Eretrialainen. Asia ei kuitenkaan ole ihan varma. Myös egyptiläistä maalaria Helenaa on arveltu alkuperäisen kuvan tekijäksi.

Aleksanteri ja Dareios yksityiskohtina mosaiikista.
Aleksanteri ja Dareios

Talo tunnetaan Faunin talona rakennuksen atriumin vesialtaan keskellä seisovan faunia esittävän patsaan mukaan. Alkuperäinen patsas on Napolin arkeologisessa museossa, kuten myös monet talon hienoista mosaiikeista. Vierailu museossa on ehdottomasti paikallaan, jotta Pompeji-kokemus täydentyy alkuperäisestä ympäristöstään irrotetuilla hienoimmilla mosaiikeilla, maalauksilla ja veistoksilla.

4. Terentius Neon perhekuva

Terentius Neo puolisoineen.Leipuri Terentius Neon talosta löydetyn kuvan on ajateltu esittävän Terentiusta ja hänen vaimoaan. Terentius pitelee kädessään papyrusrullaa ja hänen vaimollaan on vahataulu ja kirjoituspuikko. Keskiluokkainen pariskunta on varmasti halunnut antaa vaikutelman sivistyneisyydestään. Maalaus saattaa olla ainoa Pompejista löydetty kaupungin asukkaita esittävä kuva. Maalaus on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

5. Theseus saapuu voittajana Ateenaan

Alaston Theseus ateenalaisten ihasteltavana.Gavius Rufuksen talosta peräisin oleva maalaus on nähtävänä Napolin arkeologisessa museossa. Myyttinen sankari Theseus saapuu Ateenaan tapettuaan Minotauros-hirviön Kreetalla. Samanlainen maalaus on löytynyt Herculaneumin ns. basilicasta eli Augustaalien pyhätöstä. Teokset ovat olleet kopioita alkuperäisestä 300-luvulla maalatusta taulusta. Jo antiikin aikana tunnetut kuvat levisivät kopioina ja jäljitelminä ympäri Kreikkaa ja Roomaa. Aikakautensa taistelevia metsoja nämäkin siis.

6. Ifigeneian uhraus

Maalaus jossa Ifigeniaa viedöön uhrattavaksi.Troijan sotaan matkaavan kreikkalaisen liittouman oli uhrattava Mykenen kuningas Agamemnonin tytär suotuisten tuulten saamiseksi laivamatkalle. Agamemnon oli loukannut jumala Artemista, joka esti sotaretken jatkumisen totaalisesti nostattamalla kovat tuulet. Kuvassa Odysseus ja Akilleus tai Diomedes kantavat Ifigeneiaa uhrattavaksi papin kulkiessa vierellä. Vasemmassa reunassa isä Agamemnon peittää kasvonsa kaapuun peittääkseen surunsa. Ifigenia kuitenkin pelastui, sillä jumala Artemis (taivaalla oikealla) vaihtoi hänet hirveen ja vei Ifigenian mukanaan.

Ifigenian uhraus -maalaus kokonaisuudessaan.
Klikkaa kuvaa isommaksi.

Tämä fresko kertoo esimerkin jäljentämisen hankaluuksista. Antiikin ajalta säilyneiden kirjallisten lähteiden perusteella tiedetään, että tämän freskon esikuvana oli Timanthes-nimisen maalarin taulu. Alkuperäistä teosta ei ole jäljellä. Freskon tekijällä on ollut hieman vaikeuksia esimerkiksi mittasuhteiden ja asetelman kanssa – Agamemnon ja pappi ovat suurempia kuin Ifigeniaa kantavat miehet. Maalauksesta puuttuu lähteiden mukaan alkuperäisessä teoksessa mukana ollut Spartan kuningas Menelaus.

Maalaus on irroitettu Tragediarunoilijan talosta (Casa del poeta tragico, netistä löytyy suomennoksena myös Traagisen runoilijan talo, mutta tässä tapauksessa lienee kyse tragedioita kirjoittavasta runoilijasta), ja on esillä Napolin arkeologisessa museossa.

7. Kahakka amfiteatterilla

Amfiteatterilla vuonna 59 tapahtunutta kahakkaa esittävä maalaus.Aina urheilukisat Pompejin amfiteatterilla eivät sujuneet hyvässä hengessä. Vuonna 59 puhkesi kahakka pompejilaisten ja naapurikaupunki Nuceriasta tulleiden katsojien välille. Seurauksena virtasi veri. Tällainen epäjärjestys ei miellyttänyt keisari Neroa, joka määräsi amfiteatterin suljettavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tämä maalaus esittää tätä historiallisiin lähteisiin kirjattua tapahtumaa. Amifiteatteri on kuvattu lintuperspektiivistä – mutta ilman perspektiivivaikutelmaa.

8. Menandroksen talo

Draamakirjailija Menandrosta esittävä seinämaalaus.Pompejin talojen nykyisistä nimistä monet ovat arkeologien antamia. Monet perustuvat seinämaalasten aiheisiin, kuten Menandroksen talo, yksi kaupungin rikkaimmista taloista. Eräs sen seinällä oleva maalaus esittää kreikkalaista draamakirjailija Menandrosta. Mistä hänet sitten on voitu tunnistaa?

Nimeäminen perustuu maalauksessa olevaan tekstiin. Maalaus on tehty vain vähän ennen kaupungin tuhoa. Tyylillisesti se on neljättä tyyliä, oletettavasti tehty Pompejia vuonna 62 vaurioittaneen maanjäristyksen jälkeen.

9. Octavius Quartion talo

Troijan sotaa esittävä seinämaalaus.Mytologiset aiheet olivat roomalaisten seinämaalausten kärkiteemoja. Octavius Quartion talossa (tunnetaan myös nimellä Loreius Tiburtinuksen talo) voi ihailla muun muassa Troijan sotaa esittävää maalausta.

Yllä olevassa kuvassa keskellä Herakles taistelee Troijan kuningasta Laomedonia vastaan.

Octavius Quartion talon puutarhan seinämaalauksia.

Octavius Quartion talossa oli hieno puutarha, joka tarjoaa ihailtavaa tänäkin päivänä. Suihkulähteen kummallakin puolella on mytologioihin pohjautuva kuva. Vasemmalla puolella Narkissos ja oikealla puolella Pyramoksen ja Thisben rakkaustarinan traaginen loppu.

10. Cave canem

Koiraa esittävä mosaiikki jossa on teksti Cave canem - varo koiraa.Sisäänkäynti omalla vastuulla – Varo koiraa! Casa del poeta tragicon sisäänkäyntiä vartioi tämä uskollinen vahti. Teksti ’Cave canem’ tarkoittaa ’varo koiraa’. Tätä pidemmälle traagisen runoilijan taloon ei ollutkaan asiaa vierailullamme. Kyseessä on pompejilaisittain keskikoon talo, jonka maalaukset esittelevät kreikkalaista mytologiaa ja Troijan sotaa. Kohdassa 6 mainittu maalaus Ifigenian uhraus on irroitettu tästä talosta ja viety museoon.

Suljetun talon portti ja kyltti aukioloajoista.

Yleisölle avoinna on vain pieni osa Pompejin taloista. Avoimet talot vaihtelevat myös päivittäin ja kellonajoittain henkilökuntapulan vuoksi. Vahteja tarvittaisiin varmasti enemmänkin turistien välinpitämättömän käytöksen takia. Moni sellainen talo, jossa olisin halunnut vierailla, jäi käymättä säpissä olleiden ovien vuoksi.

Historian harrastajan kannattaisikin varata Pompejiin tutustumista varten useampi päivä, jos vain mahdollista. Näin olisi mahdollista katsella tarkemmin tiettyjen talojen aukioloaikoja ja suunnitella aikataulua niiden mukaan. Pompejin lisäksi antiikin kuvataidetta voi ihailla Herculaneumissa ja Napolin arkeologisessa museossa. Jos aikaa riittää, antiikin kuvataiteesta kiinnostuneiden kannattaa myös käydä tutustumassa Vesuviuksen alueella esiin kaivettuihin roomalaisten huvilapaikkoihin Oplontikseen, Stabiaeen ja Boscorealeen. Minulla nämä ovat odottamassa seuraavaa reissua.

Valkopohjainen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.
Neljännen tyylin arkkitehtooninen seinämaalaus Octavius Quartion talosta.

Lähteitä

Joanne Berry: The Complete Pompeii

Pompeji – Venuksen kaupunki

The National Archeological Museum of Naples – Opaskirja