Hozoviotissan luostari – kuin kaappi Amorgoksen seinällä

 

IMG_4289

Hozoviotissan luostari (Παναγία Χοζοβιώτισσα)
Vierailtu 1.6. ja 5.6.2016

Jyrkästä vuorenseinämästä valkoisena hohtava Panagia Hozoviotissan luostari on Amorgoksen saaren päänähtävyys. Kreikan ortodokseille tämä Neitsyt Marialle (Panagia) pyhitetty luostari on tärkeä uskonnollinen keskus. Saaren vaikeakulkuisella etelärannikolla sijaitseva järkälemäinen luostari näyttää kaukaa varsin pieneltä 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Profitis Ilias -vuoren kallioseinämä kohoaa vielä 400 metriä siitä ylöspäin.

Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons.
Kuva: Martin Kraft. Licence: CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons. Luostari näkyy valkoisena kuvan keskikohdasta oikealle vuoren jyrkässä seinämässä.

Amorgos on itäisin Kykladien saariryhmän saarista. Se on melko rauhallinen paikka, jonne on vain yhdestä kahteen laivavuoroa päivässä. Amorgoksella rentoja kesäpäiviä viettäessäni kävin luostarissa kahdesti. Ensin itsekseni ja myöhemmin kreikkalaisten ystävieni Konstantian ja Dimitriin kanssa.

Luostarin alkuperästä on useita perimätiedon kuljettamia tarinoita. Yhteistä niille on, että luostarin Amorgokselle perustivat Palestiinasta muslimien vainoa paenneet munkit. Eräs tarina kertoo, että ihmeitätekevä Neitsyt Marian ikoni ajautui tänne pakomatkalta Kyprokselta aaltojen mukana ja osoitti munkeille uuden luostarin paikan.

IMG_4284

Ikonin kerrotaan olevan peräisin Khoziban luostarista, joka sijaitsee Jerikon lähellä maastollisesti hyvin samantyyppisessä ympäristössä, jyrkässä vuorenrinteessä, vaikkakaan ei meren äärellä.

Tuntuu luontevalta selitykseltä, että evakuoidulle luostarille olisi haluttu valita vanhasta muistuttava paikka. Alkuperäinen Pyhän Yrjön luostari (Monastery of St. George of Choziba) Palestiinassa on ollut jälleen toiminnassa 1800-luvulta alkaen. Myös luostareiden nimien samankaltaisuus vahvistaa tarinaa luostarin alkuperästä.

Palestiinan tapahtumien ja suullisten lähteiden perusteella on oletettu, että munkit olisivat saapuneet Amorgokselle 800-luvun alussa. Toisaalta perimätieto kertoo, että Hozoviotissan luostarin Amorgokselle olisi perustanut Bysantin keisari Aleksios I Komnenos vuonna 1088. Kirjallista aineistoa tästä ei ole säilynyt. On myös mahdollista, että keisarin määräyksellä luostarin perustaminen on vahvistettu 1000-luvulla.

Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta
Näkymä merelle Chorasta luostarille johtavalta polulta

Ensimmäisellä kerralla kävelin koko matkan luostarille Amorgoksen pääkylästä Chorasta, josta on noin puolen tunnin patikkamatka. Kuumana ja kosteana päivänä farkut olivat liimautuneet jo melkein kiinni jalkoihin luostarille päästessäni.

IMG_4321

Kun on kivunnut luostarin pihaan asti, on sopiva hetki ihailla valkeaa luostaria Kreikan sinistä taivasta vasten sekä pihalla kukkivia oleantereita (joita luulin bougainvilleoiksi siihen asti kun täällä asiaa ystävällisesti kommentoitiin).

Luostariin astutaan sisään pienestä ovesta, niin pienestä, että se pakottaa munkit välttämään liikalihavuutta. Jo oven ulkopuolelle leijaili suitsukkeen tuoksu, joka oli omiaan virittämään luostarivierailuun tarvittavan hartaan tunnelman.

ovi

 

Pukeutumiskoodi on tiukka. Shortseissa tai topeissa ei sisään pääse, ja naisilla pitää olla hame. Jo etukäteen varoiteltiin, että lainavaateita ei ole tarjolla toisin kuin joissakin Kreikan luostareissa. Kuitenkin eteisnaulakossa roikkui muutamia hameita ja verkkareita. En suosittele niitä kuitenkaan tyylitietoiselle.

Sisällä ei myöskään saanut ottaa valokuvia, minkä vuoksi sisäkuvia en pysty tähän laittamaan. Vierailla on mahdollisuus päästä vain pieneen osaan huoneista. Onneksi niiden joukossa on luostarin tärkein paikka, kappeli, jonne arvokkaimmat ikonit on sijoitettu.

Tällä hetkellä luostarissa elää vain kolme munkkia, mutta he eivät olleet kovin vanhoja kuitenkaan. Kaksi kuusissakymmenissä olevaa ja yksi päälle neljänkymmenen. Parhaimmillaan luostarissa on voinut olla satakin munkkia.

Konstantian ja Dimitriin kanssa vieraillessani yksi munkeista tuli vierashuoneeseen kanssamme juttelemaan. Hän puhui ainoastaan kreikkaa, joten minulta jutut menivät lähes täysin ohi. Kreikkalaisten kesken keskustelu vaikutti kovin välittömältä. Konstantia käänsi minulle jälkeenpäin jotakin munkin kertomasta.

Pääasiassa vieraita vastaanottamassa ja opastamassa oli kuitenkin ihan kaksi maallikkoa, jotka vastailivat ystävällisesti kysymyksiini englanniksi.

Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin
Portaat eteisestä varsinaisiin luostaritiloihin

Luostarin pyhin esine, Panagia-ikoni on esillä pääkappelissa. Hopeakuorella suojatusta ikonista näkyi puisena vain Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen kasvot. Niistäkään en pimeässä erottanut juuri muuta kuin Neitsyen pyhän nenän.

Ikonin ikää ei tunneta, mutta tarinan mukaan se olisi todellakin sieltä 800-luvulta. Kristittyjä pakeni tuohon aikaan Palestiinasta arabien vainoja. Legendan mukaan munkit olisivat paenneet ensin Kyprokselle.

Bysantin kirkossa oli vallalla ikonoklasmi, kuvakielto. Ikonien katsottiin olevan Raamatussa kiellettyjä jumalankuvia. Asiasta oli kirkossa kuitenkin riitaa ja eripuraa. Perimätiedon erään version mukaan ikoni olisi lyöty kahtia Kyproksella ja heitetty mereen, jossa se olisi kulkeutunut Amorgokselle osoittamaan luostarin tulevan paikan. Olisin kuitenkin taipuvaisempi uskomaan ikonin saapuneen Amorgokselle munkkien laivassa.

Mielenkiintoista olisi avata ikonin kuori, jotta voisi nähdä, onko ikoni koottu kahdesta kappaleesta. Kuorta ei vain tiettävästi ole avattu sen tekemisen jälkeen, joten kukaan ei ilmeisesti ole ties kuin pitkään aikaan päässyt sitä  lähemmin tarkastelemaan.

Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.
Gennadin rukous. Kuva on valokuvattu Lila Marangoun kirjasta The Monastery of the Panagia Khozoviotissa.

Kappelissa on muitakin vanhoja ikoneita ja tietenkin ikonostaasi. Erityisen mielenkiintoinen teos oli merihädässä olevaa laivaa esittävä Gennadin rukous -ikoni. Sen yläosassa on tavanomaisia aiheita, Neitsyt ja Jeesus sekä kaksi pyhimystä. Sen sijaan alaosan kaltaista ikonikuvaa en ole ennen nähnyt. Siinä on aallokossa kamppaileva munkkien laiva, jossa yksi pappi lukee rukousta. Tekstin mukaan laiva oli matkalla Patmokselta, jonka maineikkaan luostarin on katsottu olleen vuosisatoja Hozoviotissan sisarluostari.

Marraskuussa 1619 sattunutta ja onnekkaasti päättynyttä myrskykokemusta esittävä ikoni on aihevalinnaltaan hyvin harvinainen. Aallot on kuvattu hienon taiteellisesti. Toinen oppaista väitti, että jokin taidemuseo olisi kuulemma ollut halukas ostamaan ikonin korkeaan hintaan, mutta se ei ole myynnissä.

IMG_4318

Päärakennus on pitkä ja kapea. Sen kokonaispituus on noin 40 metriä, mutta leveys vain noin viisi metriä. Rakennus on luonnollisesti saanut nykymuotonsa monien rakennusvaiheiden kautta. Sulevapiirteinen massiivinen rakennus ja pienine ikkunoineen innoitti täällä 1930-luvulla vieraillutta modernistisen arkkitehtuurin uranuurtajaa Le Corbusieria. 1700-luvulla Kreikassa matkustanut ranskalainen kasvitieteilijä ja arvokasta historiallista tietoa dokumentoineen matkaraportin kirjoittaja Joseph Pitton de Tournefort kuvaili matkakertomuksessaan luostaria valtavaan seinämään kiinnitetyksi kaapiksi.

IMG_4363

Luostarin parvekkeelta avautuivat hienot näkymät alas merelle ja horisontissa siintävälle Astypalaian saarelle saakka.

Luostarin opas näytti minulle vanhoja katajapalkkeja, jotka kannattelivat erään huoneen kattoa. Puu saatiin läheltä, sillä Amorgoksella oli metsiä vielä 1800-luvulla sattuneeseen suureen maastopaloon saakka.

IMG_4341

Luostarissa on myös arvokkaita käsikirjoituksia alkaen 900-luvulta, mutta näitä ei ole vierailijoiden nähtävillä.

Luostarivisiitin päätteeksi vieraille tarjottiin lokumia, marmeladia, pieni lasillinen hunajalla makeutettua rakia sekä vettä. Ensimmäisellä kertaa täällä istuskelin yksinäni luostarin vieraanvaraisuudesta nauttimassa huoneessa, jonka seinillä oli muun muassa piispojen, munkkien ja kreikkalaisten vapaussoturien kuvia sekä muutama vanha kuva luostarista. Jossain vaiheessa tajusin, että puhelin oli jäänyt laittamatta äänettömälle. Kaivoin sen esiin taskustani, ja huomasin sen itsestään siirtyneen asetukselle ”täydellinen hiljaisuus”. Järkeilemällä voisi päätellä syyksi taskupainallukset, jos kosketusnäytön lukitus ei ollut mennyt päälle. Mutta pyhässä paikassa ei toki voi sulkea pois taivaallisen avun vaikutustakaan.

Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa
Yksityinen poukamani lähellä Agia Annan rantaa

Ranskalaisia vieraita käy luostarissa kuulemma ylivoimaisesti eniten. Ranskalaisten rakkaus Amorgokseen ei välttämättä ole kuitenkaan niin uskonnollista laatua, vaan heille Amorgos on tuttu Luc Bessonin The Big Blue (Le Grand Bleu) -elokuvan kautta. Tämän vahvisti ranskalainen pariskunta, joilta liftasin luostarikäynnin jälkeen kyydin Agia Annan rannalle luostarin lähellä. Elokuvaa oli nimen omaan kuvattu näissä maisemissa. En ole tätä kahdesta syvyyssukeltajasta kertovaa leffaa nähnyt, mutta nythän se pitää hankkia katsottavaksi. Kreikkalaiset pyhiinvaeltajat puolestaan täyttävät Amorgoksen 21. marraskuuta, jolloin vietetään saaren suojeluspyhimyksen Hozoviotissan Neitsyt Marian juhlaa.

Luostari on avoinna vieraille joka päivä klo 8–13 ja 17–19. Vierailu on maksuton, mutta halutessaan voi jättää rahalahjoituksen esimerkiksi sytyttäessään kynttilän. Luostarin ylläpito rahoitetaan lahjoitusvaroin.

 

Lähteitä

Lila Marangou: The Monastery of the Panayia Khozoviotissa. Fifth Edition 2005.
Amorgos Travel Guide 

Aasien kohtaaminen
Aasien kohtaaminen luostarin pihalla

2 kommenttia artikkeliin ”Hozoviotissan luostari – kuin kaappi Amorgoksen seinällä

  1. Moi! Hieno juttu hienosta paikasta. Kiitos kirjoituksesta. Itsekin olen tuolla käynyt ja tulen käymään saarella jatkossakin, oli kiva lukea muiden kokemuksia ”kotisaaresta”. Puutarhurina täytyy vähän kommentoida: en muista kasvaako luostarin pihassa bougainvilleaa, mutta ainakin kuvissa näkyvät kukkivat puut ovat oleantereita.. 🙂

    Vastaa

    1. Kiitos kommentista! Korjaan tuon seikan. Hyvä, että täältä löytyy asiantuntemusta, koska oma kasvituntemukseni ei ole kehuttava. Viihdyin myös oikein hyvin ensivierailullani Amorgoksella ja ehdottomasti tekee mieli päästä sinne uudestaan.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *