Korkealla uinuu muinainen Thera

keskusta

Muinainen Thera (Archeia Thera)
Vierailtu 29.5.2016

Minolaisen kulttuurin noin vuonna 1600 eKr. tuhonneen tulivuorenpurkauksen jälkeen Santorini jäi vuosisadoiksi asumattomaksi. Vasta 800-luvulla eKr. maanviljelylle suotuisaksi muuttuneelle saarelle asettui doorilaista väestöä johtajanaan Thera. Kaupunki nimettiin hänen mukaansa, ja koko saari sai sittemmin saman nimen.

Santorini-nimi tulee myöhemmältä ajalta, 1200-luvulta, jolloin venetsialaiset ottivat haltuunsa Kykladien saariston ja nimesivät saaren Pyhän Irenen mukaan (Santa Ireni). Thera (myös muodossa Thira) on saaren virallinen nimi, jota käytetään Santorini-nimen rinnalla.

Näkymä ylhäältä antiikin Therasta Perissan suuntaan
Näkymä ylhäältä antiikin Therasta Perissan suuntaan

Kaupungin perustaja Thera valitsi hyvin puolustettavan paikan uudelle keskukselleen. Muinaisen Theran rauniot ovat korkealla 396 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan Mesá Vounó -vuoren rinteessä. Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan välissä ja nousee jyrkästi merestä. Paikalle päästäkseen on noustava Kamarin lomakylästä vuoren rinnettä mutkittelevaa tietä. Myös Perissan suunnasta on mahdollista patikoida muinaiseen Theraan polkua pitkin.

Tie Kamarista
Tie Kamarista

Kävellen Kamarista edessä on raskas nousu, ja autolla ajoa ei voi suositella ihan heikkohermoisille tai korkeanpaikankammoisille. Osittain yhden kaistan levyinen tie nousee jyrkästi eikä mistään reunakaiteista ole puhettakaan. Tien reunan jälkeen alkaa pudotus. Vastaantulijoiden vuoksi saattaa joutua peruuttelemaan edelliseen mutkaan tai leveämpään kohtaan. Minä ajoin ylös autolla, ja onnekseni vastaantulijoita ei toukokuun lopussa ollut kuin pari.

basilika

Arkeologisen alueen portilta on vielä nousua itse kaupungin raunioille. Matkalla voi ihailla ulkoa mm. varhaiskristillisen basilikan päälle 800–900-luvulla varsin sympaattisesti kyhättyä kirkkoa.

artem1

Ensimmäinen Theran muinaiseen kaupunkiin liittyvä kohde on polun varrella oleva alttarin raunio. Alttarin rakennutti Artemidorus Pergeläinen, joka oli mahdollisesti korkeassa asemassa Theraa tukikohtanaan käyttäneiden ja Egyptiä hallinneiden Ptolemaiosten laivastossa 300-luvun lopulla eKr.

artem1

Ulkoilmapyhätön päälliset rakenteet ovat tuhoutuneet, mutta jäljellä olevasta jalustasta  erottuvat Poseidonin delfiini, Apollonin leijona, Zeun kotka sekä Artemidoruksen oma muotokuva Poseidonin delfiinin yläpuolella. Tilaaja pystytytti alttarin siis sekä jumalten kunniaksi että tuodakseen omaa arvoaan esille. Ja niinpä minäkin katselen nyt vuonna 2016 hänen kiveen ikuistettua reliefikuvaansa.

IMG_3387

Pian alttarin jälkeen tullaan varsinaiselle kaupunkialueelle. Kaupunki asettui vuoren rinteelle pitkittäin, jopa 800 metrin matkalle. Se käsitti temppeleitä, asuintaloja, julkisia rakennuksia, teatterin, torin, pylväshallin (stoa). Kaikki ovat nyt raunioina, mutta antavat käsityksen kaupungin pohjakaavasta ja koosta.

Paikka on myös maisemaltaan hieno. Korkealta vuoren rinteestä näkyy kauas maalle ja merelle. Santorinin lentokentälle lasketuvat koneet lentävät muinaisen kaupungin raunioiden alapuolella meren yllä.

lentokone

Muinainen Thera säilyi asuttuna toiselle vuosisadalle jKr. saakka. Nykyisin näkyvillä olevat rauniot edustavat pääosin kaupungin viimeisintä vaihetta. Kaupungin varhaisimmista vaiheista tiedetään melko vähän, mutta voimakas laajentuminen tapahtui hellenistisellä kaudella (200- ja 100-luvuilla eKr.). Tällöin Egyptissä hellenististä kuningaskuntaa johtanut Ptolemaiosten suku käytti Theraa laivastotukikohtanaan. Uskonnollisen palvonnan kohteet moninaistuivat, kun perinteisten kreikkalaisten jumaluuksien ohella palvontapaikkoja rakennettiin myös ulkomaisille jumalille kuten Isikselle, Anubikselle ja Serapikselle sekä Egyptin kuninkaille.

Egyptiläisten jumalien temppelistä on säilynyt lähinnä kallioon kaiverretut tasot, joille voitiin asettaa lahjaesineitä ja kulttipatsaita.
Egyptiläisten jumalien temppelistä on säilynyt lähinnä kallioon kaiverretut tasot, joille voitiin asettaa lahjaesineitä ja kulttipatsaita.

Rooman vallan aikana, 200-luvulla jKr. kaupunki alkoi kuihtua, mutta se pysyi silti asuttuna myös varhaisella kristillisellä kaudella 300–500-luvuilla jKr. Vielä 700-luvulla vaikeasti saavutettava Thera tarjosi suojaa saarta uhanneilta arabien laivastoilta.

stoa
Stoa

Alueen kaivaukset aloitti 1800-luvun lopussa saksalainen Friedrich Hiller von Gaertringen.

Täältä löydettyä esineistöä on näytteillä Firan arkeologisessa museossa, jossa en tällä vierailulla kuitenkaan ehtinyt käydä.

kirjoituksia

Julkista toimintaa varten 200-luvulla eKr. rakennettua pylväistön kannattelemaa basilika stoaa oli tarve korjata myöhemmin. Kaksi seinään kiinnitettyä kivitaulua kertovat 100-luvulla eKr. tapahtuneista korjauksista. Toisessa taulussa on Flavius Kleitosthenes Claudianus -nimisen kansalaisen julkinen lupaus maksaa korjauskulut ja toisessa taulussa kansankokous ja neuvosto kiittävät häntä tästä hyvästä.

Teatterin jäänteet
Teatterin jäänteet. Muinaiset kreikkalaiset osasivat kyllä sijoittaa teatterit sellaisiin paikkoihin, joissa voisi vaikka vain ihailla taustaa.

Varsinaisesta kaupunkikeskittymästä pyhä tie johtaa vuorenjyrkänteen reunalle, doorilaisten suosiman Apollon Karneioksen kulttipaikalle ja temppelille. Nuoret miehet esittivät siellä rituaalitansseja ja esityksiä Karneioksen elokuisen juhlan aikaan.

Esityspaikan, Gymnopaidiain seiniin on kaiverrettu piirtokirjoituksia, jotka ovat varhaisimpia tunnettuja esimerkkejä kreikkalaisesta aakkosistosta. Ne eivät suinkaan ole mitään yleviä tekstejä, vaan kertovat poikien välisestä rakkaudesta ja seksuaalisista akteista. Koska aikaavievät kaiverrukset on tehty julkiselle paikalle, jossa ne ovat saaneet olla näkyvillä, voidaan päätellä, ettei itse sisällössä ole ollut aikalaisten mielestä paheksuttavaa.

koppi

Harmillisesti pääsy pyhälle tielle oli suljettu vaivaisella narulla, ja tie näytti siltä, ettei sitä tänä keväänä ollut niitetty. Varhaiset kirjoitukset tuntuivat niin kiehtovilta, että päätin kuitenkin lähteä käväisemään temppelipaikalla, joka oli houkuttelevasti merkitty alueen reittikarttaan. Ajattelin, ettei kai siihen kukaan kiinnitä huomiota. Hyvän matkaa alaspäin laskeutuvaa polkua edettyäni matka katkesi kuitenkin pillin puhallukseen. Alueen korkeimmalla kohdalla olevasta valvontakopista oli huomattu yksinäinen harhailija ja nolon paluun päälle sain vielä kuulla vihaiset moitteet reitiltä poikkeamisesta. Aina antiikin perintöä ei ole pidetty niin tarkasti silmällä – ja ehkä siitä syystä niin nykyisin tehdään.

Suomenruotsalainen taidehistorioitsija ja kirjailija Göran Schildt kertoo matkakirjassaan Odysseuksen vanavedessä vierailustaan täällä vuonna 1950. Silloin matka Firasta tänne ja takaisin kesti 17 tuntia jalkapatikassa. Arkeologista aluetta hänelle ja hänen vaimolleen esitteli alueen vartijaksi esittäytynyt vanha ukko, joka lahjoitti pienen antiikin aikaisen terrakottakannun vierailijoille.

fallos

Yhden seinäpiirroksen kuitenkin löysin ihan avoimelta alueelta läheltä agoraa. Fallosaihe lienee melko helposti todettavissa.

Ennen Akrotirin löytämistä antiikin Thera oli Santorinin arkeologinen ykköskohde. Edelleenkin se on kiinnostava ja hieno paikka, joka on puolen päivän retken arvoinen vaikka vähän vähemmänkin arkeologiasta kiinnostuneelle.

Virallinen sivu (aukioloajat ym.)

 

Lähteitä

Nigel McGilchrist: Blue Guide Greece the Aegean Islands
Göran Schildt: Odysseuksen vanavedessä

Kurkistuksia aikaan ennen tulivuorenpurkausta Santorinilla

kevatfresko2

Vierailtu 28.5.2016 (Akrotiri), 30.5.2016 (Firan museot), 11.6.2016 (Kansallinen arkeologinen museo, Ateena)

Santorini tunnetaan auringonlaskuistaan, kykladisista valkoisista kylistään – joiden talot tosin ovat paljolti muuttuneet turistien asumuksiksi – sekä jylhistä tulivuorimaisemistaan. Juuri tuliperäistä toimintaa on kiittäminen siitä, että täällä on säilynyt noin 3500–3700 vuoden takaisen ison kaupunkikeskuksen rauniot ja niistä löytyneet upeat seinämaalaukset, jotka vievät meidät elävästi matkalle aikaan ennen tulivuorenpurkausta.

Santorini eli Thera on tulivuorisaari, joka on muuttanut muotoaan vuosituhansien varrella isojen tulivuorenpurkausten mukana. Nykyisen muotonsa kraatterijärven, Kalderan, ympärillä saari saavutti pääpiirteissään noin 1600 eKr. tapahtuneen purkauksen jälkeen. Mahdollisesti joskus kauan sitten pyöreällä saarella oli nykyisen kaltainen kapea muotonsa jo ilmeisesti ennen tätä viimeisintä isoa purkausta.

santorini

Akrotiri-nimellä nykyään tunnettu esihistoriallinen asutuskeskus alkoi muodostua saaren eteläpäähän jo 5000 vuotta sitten, alueella vallinneen kykladisen kulttuurin kaudella.

Akrotirista kehittyi pronssikaudella aikansa suurkaupunki ja vilkas kauppapaikka. Tämä on voitu päätellä muun muassa kaupunkialueen isosta koosta, monikerroksisista rakennuksista ja kehittyneestä viemärijärjestelmästä sekä vauraudesta, jota ilmentävät esimerkiksi talojen seinämaalaukset, esinelöydöt ja pitkälle erikoistunut ammatillinen työnjako.

pithoi

Kaupungin sijainti oli ihanteellinen Kreikan mannermaan ja Kreetan välissä, ja sen kulttuuri oli oletettavasti minolainen. Yhteydet olivat hyvät myös itäiselle Välimerelle Egyptiin ja Syyriaan asti.

Kukoistus päättyi massiiviseen tulivuorenpurkaukseen noin vuoden 1600 eKr. paikkeilla. Tulivuorenpurkaus oli yksi suurimpia, joita historiasta tunnetaan.

Aikaisempien teorioiden mukaan purkauksen ja sitä seuranneen tsunamin katsottiin johtaneen Kreetan minolaisen kulttuurin kuihtumiseen. Nykyiset selitysmallit eivät kuitenkaan suoraviivaisesti tue tätä näkemystä. Joka tapauksessa tuhkapilvi leijui koko itäisellä Välimerellä ja räjähtyksen ääni on saattanut kuulua koko Euroopassa ja Lähi-idässä. Paljon myöhemmin Platon yhdisti Santorinin Atlantis-myyttiin, mille voi toki nähdä perusteensa.

huonekalut1

 

Rakenteista on todettu maanjäristysten aiheuttamia pahoja vaurioita jo ajalta ennen tulivuorenpurkausta. Kaupunki oli kuitenkin kunnostettu näiden järistysten jälkeen. Luultavasti tuhoisasta tulivuorenpurkauksesta saatiin viitteitä jo ennakolta ja kaupunki evakuoitiin. Raunioista ei nimittäin ole löytynyt juuri ollenkaan arvoesineitä eikä ruumiita, kuten esimerkiksi Pompejista. Ei ole tietoa siitä, selvisivätkö asukkaat pakoon vai koituiko tuhkasade heidän kohtalokseen.

Vain yksi kultaesine, kaurista esittävä pieni figuuri, on löydetty. Se on ehkä unohtunut tai jätetty pyhänä esineenä suojelemaan kaupunkia.

Esihistoriallisen Theran museossa esillä oleva kultainen kaurista esittävä figuuri löydettiin vuonna 1999.
Kultainen kaurisfiguuri

Tulivuorenpurkausta on yritetty ajoittaa monin luonnontieteellisin menetelmin, mm. radiohiiliajoituksella, Grönlannin ikijäätä tutkimalla sekä Irlannista löytyneiden vanhojen puiden vuosirenkaita tutkimalla. Nämä menetelmät eivät ole kuitenkaan tuottaneet yksiselitteistä vastausta purkauksen ajankohdasta.

Jotkut teoriat puhuvat 1600-luvun lopun puolesta, toiset puolestaan ajoittavat tapauksen 1500-luvun jälkipuoliskolle. Joka tapauksessa purkauksen seurauksena kaupunki peittyi laavaan ja tuliperäiseen tuhkaan. Useiden metrien kerros näitä säilytti kadut, aukiot ja talot sekä sisällä olleet esineet ja seinämaalaukset sellaisina kuin ne olivat 3500–3700 vuotta sitten.

trianglesquare1

Kaupungin talot olivat jopa kolmikerroksisia. Tähän mennessä esiin kaivetut rakennukset ovat olleet pääasiassa asuintaloja, mutta myös pari julkista rakennusta on tunnistettu. Tuhkaan hautautuneista huonekaluista on saatu valmistettua kipsivaluja täyttämällä lahoamisen seurauksena tyhjäksi jääneitä onkaloita kuten Pompejissa.

Kipsivalu muinaisesta pöydästä. Thiran esihistoriallinen museo
Kipsivalu muinaisesta pöydästä. Esihistoriallisen Theran museo

Ei tiedetä, mitä kieltä Akrotirin asukkaat puhuivat. Kuten ei tiedetä sitäkään, millä nimellä he kutsuivat kaupunkiaan. On oletettu heidän edustaneen samaa kulttuuria kuin Kreetan minolaiset. Minolaiset hallitsivat kyllä kirjoittamisen, mutta heidän käyttämäänsä lineaari-A-kirjoitusta ei ole kyetty tulkitsemaan. Se siitä osataan sanoa, ettei se ole kreikan kieltä, toisin kuin sitä myöhemmin seurannut lineaari-B, jonka kirjoitusjärjestelmä tunnetaan.

Lineaari-A-kirjoituksella kirjoitettujen savitaulujen palasia. Esihistoriallisen Theran museo
Lineaari-A-kirjoituksella kirjoitettujen savitaulujen palasia. Theran esihistoriallinen museo

Itse Akrotirin minolaisen kaupungin raunioita voi tutkia sen sijaintipaikalla Akrotirin kylästä etelään päin. Arkeologinen alue on melko lähellä merta ja kuulua Punaista rantaa. Alueella on helppo liikkua rakennusten väliin tehtyjä kulkusiltoja pitkin, ja raunioiden päälle rakennettu katos suojaa auringolta. Freskoja ei sen sijaan Akrotirissa ole, vaan ne on jaettu Esihistoriallisen Theran  museoon (Museum of Prehistoric Thera) Santorinin Firassa sekä Ateenan Kansalliseen arkeologiseen museoon.

akrotiri_yleiskuvaa

Thiran esihistoriallinen museo (Prehistoric Museum of Thira)

Esihistoriallisen Theran museo (Prehistoric Museum of Thira)

Akrotirin freskot ovat läheistä sukua Kreetan minolaisille freskoille, mutta eroavaisuuksiakin on. Akrotirille ominaista on valkoisen taustan käyttö.

Maalauksissa kuvataan eläimiä, luontoa ja ihmisen toimintaa. Myös geometrisia muotoja esiintyy koristeaiheina.

Käytetyn väripaletin muodostivat laastin valkoinen, maan mineraalipigmenteistä saadut musta, punainen ja keltainen sekä synteettisesti valmistettu Egyptin sininen ja mineraalipohjainen glaukofaanista saatu sininen.

Punaista mineraalipigmenttiä sekä kalkkilaastin aineksia
Punaista mineraalipigmenttiä sekä kalkkilaastin aineksia

Tulivuorenpurkauksen aikaisten seinämaalausten alta on löytynyt myös merkkejä aiemmista maalauksista. Tyylit vaihtuivat aikakausien mukaan, mutta uusia maalauksia tehtiin myös maanjäristyksissä vaurioituneiden tilalle.

On esitetty, että huoneiden maalaukset ovat liittyneet huoneiden käyttötarkoitukseen ja asukkaisiin. Taide olisi siis ollut hyvin tiiviisti kytköksissä niin juhlaan kuin arkeenkin. Maalauksia oli yleensä huoneessa kaikilla seinillä, ja niillä luotiin maisemia huoneisiin.

Naisten fresko
Naisten fresko

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – etenkin jos sanoja ei ole saatavilla. Maalauksista voidaan tehdä paljon päätelmiä Kreikan pronssikauden kulttuurista. Ne kertovat vaatetuksesta, hiustyyleistä, koristautumisesta, elinkeinoista, rituaalimenoista, sodankäynnistä, laivoista ja rakennuksista. Lähes jokainen löydetyistä freskoista on säilynyt vain osittain. Museoissa niitä on täydennetty moderneilla lisäyksillä, jotka pyrkivät kuvaamaan teoksen kokonaisuutta sellaisena kuin se mahdollisesti on ollut.

nainen

Ns. naisten freskossa näkyy pukeutumisesta ja koristautumisesta päätellen ylhäisiä naisia, mahdollisesti suorittamassa uskonnollista rituaalia. Naisilla on yllään koruja, meikkiä ja hiustyyli näyttää varsin viehättävältä. Varmasti etenkin miesten mielestä viehättävä on myös vaate, joka jättää rinnat paljaiksi. Mielenkiintoista muotia! Taustana on tyylitelty tapetinomainen tähtitaivas. Fresko on esillä Theran esihistoriallisessä museossa.

kevatfresko_yksityiskohta

Kevätfreskoon, joka tunnetaan myös nimellä liljafresko, ihastuin jo vuonna 2012 nähdessäni sen Ateenan arkeologisessa museossa. Liljat heiluvat kevättuulessa ja pääskyset lentelevät taivaalla. Ajatuksiin piirtyy kevät, joka koitti tuhansia vuosia sitten. Talven jälkeen ilmassa on iloa ja raikkautta. Tuoreet kasvit nousevat maasta ja pääskyset nousevat kohti korkeutta lämpimän tuulenvirin puhallellessa. Vaikka maailma on muuttunut niistä ajoista niin paljon, uskoisin että kevään on täytynyt tuntua ihmisistä samanlaiselta silloinkin. Kevät täynnä odotusta, kevät ennen tulivuorenpurkausta, joka muutti kaiken. Kevätfresko on yksi varhaisimpia maisemamaalauksia. Fresko ei siis ole esillä Santorinilla, vaan Ateenassa Kansallisessa arkeologisessa museossa. Siellä kävin sitä tälläkin matkalla ihailemassa Ateenaan päästyäni.

apinat

Sinisiä apinoita esittävä fresko on pahoin turmeltunut, mutta sen palasista on pääteltävissä teoksen kokonaisuus. Teos esittää rantakallioilla kiipeileviä apinoita. Se on esillä Theran esihistoriallisessa museossa.

apinat2

Yksi apinoista katsoo suoraan katsojaan, muut on esitetty sivuprofiilissa. Apinat tuskin olivat sinisiä silloinkaan, mikä kertoo taiteilijan mielikuvituksesta ja taiteellisesta vapaudesta. Ehkä sininen väri antoi sopivan kontrastin suhteessa kallioihin. Apinoita saattoi sen sijaan ollakin Santorinilla, ainakin yksi fossiloitunut apinan kallo on löydetty. Joka tapauksessa apinat olivat eläiminä tuttuja maalarille, mahdollisesti myös Afrikasta tai Lähi-idästä tulleiden vaikutteiden kautta.

papyrus2

Papyrusfreskossa näkyvät egyptiläiset vaikutteet. Papyrusta ei kasvanut Santorinilla, mutta se oli kasvina tuttu saaren asukkaille. Papyrusfreskon huone oli mahdollisesti rituaalikäytössä, sillä sieltä on löytynyt rituaaleissa käytettyjä astioita. Fresko on Esihistoriallisen Theran museossa.

ruusukkeet

Ruusukefresko on puhtaasti koristekuviointiin perustuva maalaus. Kuviot on taidokkaasti maalattu ja värit ovat kauniit. Fresko on Esihistoriallisen Theran museossa.

African

Afrikkalaista miestä esittävästä freskosta on säilynyt vain pieni palanen. Kuvan hahmo on arvioitu afrikkalaiseksi tumman ihon ja hiusten perusteella. Miehellä on iso korvakoru. Palmun lehdet on kuvattu sinisinä, koska vihreä väri ei kuulunut Akrotirin maalareiden värivalikoimaan.

nyrkkeily
Nyrkkeilijäfresko. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Nyrkkeilijäfreskossa kaksi poikaa ottaa mittaa toisistaan. Hahmot voidaan tunnistaa pojiksi tummana kuvatusta ihosta. Naispuolisten henkilöiden iho kuvattiin valkeana. Vasemmanpuoleinen nyrkkeilijä on koristautunut lukuisin koruin, kun puolestaan hänen vastustajallaan ei ole koruja. Tämä voi kertoa erosta ottelijoiden yhteiskunnallisessa asemassa. Fresko on nähtävänä Ateenan Kansallisessa arkeologisessa museossa.

Antilooppifresko esittää kahta tummin ääriviivoin piirrettyä antilooppia. Se on peräisin samasta huoneesta kuin nyrkkeilijäfresko ja on myös esillä Ateenan Kansallisessa arkeologisessa museossa.

antiloopitjanyrkkeilijat
Nyrkkeilijäfresko ja antilooppifresko Ateenan kansallisessa arkeologisessa museossa. Asetelma jäljittelee löytöpaikan olosuhteita.

Alueen järjetelmälliset kaivaukset alkoivat 1967. Tähän mennessä kaupungista on kaivettu arvioiden mukaan vasta pieni osa, sen keskusta. Kohde oli monta vuotta suljettuna sen suojaksi rakennetun katoksen romahdettua vuonna 2005, jolloin yksi vierailija sai surmansa. Myös Akrotirin löytänyt arkeologi Spyridon Marinatos kuoli kaivausten äärellä 1974. Jostakin luin että syynä olisi ollut rakenteiden sortuman alle jääminen, toisessa lähteessä mainittiin syyksi sydänkohtaus.

Opasteet Akrotirin raunioilla voisivat olla paremmatkin. Vierailusta saa enemmän irti, jos on tutustunut kohteeseen hieman jo ennakkoon. Sen sijaan Esihistoriallisen Firan museossa on erittäin hyvät opasteet, joista saa hyvän käsityksen Akrotirin kaupungista ja kulttuurista. Museossa on freskojen lisäksi esillä kattava valikoima Akrotirista löytynyttä esineistöä.

Kannu on arvioitu rituaalikäyttöön valmistetuksi. Huomaa nännit.
Kannu on arvioitu rituaalikäyttöön valmistetuksi. Huomaa nännit.

Freskoista tehtyihin jäljennöksiin voi tutustua Firassa Santozeum-nimisessä yksityisessä näyttelytilassa. The Thera Foundationin yhteistyössä Gettyn ja Kodak Pathén kanssa toteuttamat aidon kokoiset jäljennökset tarjoavat mahdollisuuden tutustua Akrotirin seinämaalausten kokonaisuuteen yhdessä paikassa.

Sahraminkerääjät-freskon jäljennös Santozeumissa. Amatöörimäisesti asennetut lamput hieman häiritsevät. Alkuperäinen Sahraminkerääjät-fresko ei ole esillä museoissa.
Sahraminkerääjät-freskon jäljennös Santozeumissa. Amatöörimäisesti asennetut lamput hieman häiritsevät. Alkuperäinen Sahraminkerääjät-fresko ei ole esillä museoissa.

Santozeum oli hieman hankala löytää Firan sokkeloisilta kujilta. Freskojen jäljennöksiin saikin tutustua lähes omassa rauhassa. Olin tosin hieman pettynyt jäljennösten laatuun. Erityisesti kaikki värit eivät näyttäneet vastaavan aitoa. Saattaisiko nykytekniikka olla niin heikkoa, että parikymmentä vuotta vanhojen jäljennösten värit olisivat jo päässeet haalistumaan?

Kalastajafresko on säilynyt hyvin, mutta siitä on yleisön nähtävillä vain jäljennös Santozeumissa.
Kalastajafresko on säilynyt hyvin, mutta siitä on yleisön nähtävillä vain jäljennös Santozeumissa.

Linkkejä

Akrotirin arkeologisen alueen virallinen sivu (aukioloajat ym.)
Museum of Prehistoric Thera
Kansallinen arkeologinen museo, Ateena
Santozeum
Thera Foundationin vanhat sivut seinämaalauksista

 

Lähteitä

Mark Cartwright: Akrotiri Frescoes
Wikipedia
Erja Salmenkivi: Kreikan varhaisimmat kulttuurit (teoksessa Kulttuuri antiikin maailmassa, Teos 2009)
Christos Doumas: Akrotiri on Thera – The Excavation of a Buried City (teoksessa Great Moments in Greek Archaeology, Kapon Editions 2007)

Palatiumin keisarillisissa taloissa

cubiculum

Casa di Augusto & Casa di Livia, Palatium, Rooma
Vierailtu 30.4.2016

Rooman matkalla eniten odottamani historialliset kohteet olivat kahden etruskimuseon ohella ajanlaskun alun aikojen seinämaalaukset Palatium-kukkulalla Augustuksen ja Livian taloissa (Casa di Livia, Casa di Augusto / lat. Domus Augustea).

Muinaisista kreikkalaisista ja roomalaisista tulee ensimmäisenä mieleen temppelien raunioita, patsaita ja ruukkuja, mutta harvemmin varsinaisia maalauksia. Maalaukset eivät nimittäin useimmiten ole säilyneet meidän nähtäväksemme. Maalaamista kyllä tehtiin, ja teoksista löytyy kirjallisia kuvauksia antiikin aikaisista teksteistä.

Yksityiskohta Augustuksen talosta
Yksityiskohta Augustuksen talosta

Roomalainen maalaustaide tunnetaan parhaiten Vesuviuksen tulivuorenpurkauksen vuonna 79 jKr. peittämistä Pompejista ja Herculaneumista löytyneiden maalausten perusteella.

Roomassa on kuitenkin mahdollista päästä näkemään keisarillisten talojen maalauksia keisari Augustuksen (63 eKr. – 14 jKr., vallassa 27 eKr. – 14 jKr.) ja hänen puolisonsa Livian mukaan nimetyissä taloissa.  Pompeji ja Herculaneum olivat koko valtakunnan mittakaavassa vähäpätöisiä pikkukaupunkeja, joiden löydöt eivät välttämättä edusta tuon ajan taiteen kärkeä. Sen sijaan valtakunnan pääkallonpaikalla Roomassa keisarillisissa taloissa sijainneet maalaukset olivat suuremmalla taidolla tehtyjä.

Valtaosa Palatiumilla kiertelijöistä ei kuitenkaan näitä taloja maalauksineen näe, koska päästäkseen taloja katsomaan, pitää tietää niiden olemassaolosta. Maalausten säilymisen turvaamiseksi taloihin pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella tai ohjatulla vierailulla.

palatium
Palatiumilta

Palatsi-sana tulee muuten eurooppalaisiin kieliin Palatiumista. Rooman valtakunnan hallinto ja palatsikeskittymä oli tällä kukkulalla, yhdellä Rooman legendaarisista seitsemästä kukkulasta.

Ns. Livian talo löydettiin Palatiumin maakerrostumien alta jo vuonna 1869, ja Augustuksen talo saatiin esiin kaivauksissa vuosina 1956–82. Seinien maalaukset on ajoitettu noin vuoteen 30 eKr.

Augustuksen talo on rakennettu vuoden 35 eKr. vaiheilla. Vuonna 27 eKr. se oli joka tapauksessa valmis, koska on löydetty kolikko, johon palatsin julkisivu on kuvattu. Talon välittömässä läheisyydessä oli Augustuksen suojelusjumalan Apollonin temppeli. Livian talo on todennäköisesti tätä vanhempi.

Livian talo
Livian talo

Raivattuaan tiensä valtaan Augustus ei rakennuttanut omaa palatsia, vaan osti jo olemassa olevia taloja Palatiumilta. Augustuksen hankkimat talot sijaitsivat lähellä Lupercal-luolaa, jossa naarassuden kerrotaan imettäneen Rooman tarunhohtoista perustajaa Romulusta ja hänen veljeään Remulusta. Tämä oli omiaan korostamaan hänen asemaansa uuden Rooman perustajana. Augustuksen kerrotaan asuneen talossa olosuhteisiin nähden vaatimattomasti. Vaikuttaa suunnitelmalliselta miehelle, joka haali kaiken vallan käsiinsä, muttei välittänyt ottaa itselleen keisarin arvoa.

casadiaugusto

Rakenteet ja maalaukset säilyivät meidän päiviimme asti, koska ne peitettiin jo Augustuksen aikana paikalle rakennetun isomman palatsin alle. Talot eivät suinkaan ole säilyneet kokonaisuudessaan, vaan osa niistä on tuhoutunut myöhemmässä rakentamisessa.

Palatiumilla riehui iso tulipalo vuonna 3 jKr., ja tuli olisi tuhonnut myös seinämaalaukset. Erityisen herkkää kuumuudelle on maalausten punainen sinoperi. Maalauksissa ei kuitenkaan näy merkkejä tulipalosta. Rakennusten on siis täytynyt olla tuossa vaiheessa jo maan alla tulen tavoittamattomissa.

Augustuksen talo, ramppihuone, josta johti kulku Apollonin temppelille
Augustuksen talo, ramppihuone, josta johti kulku Apollonin temppelille

Aloitimme kierroksen Augustuksen talosta.

Roomalaiset seinämaalaukset ovat eräänlaista tapettia. Niitä on tutkittu pääasiassa Pompejin löytöjen perusteella. Sitä on luokiteltu neljään ajallisesti toisiaan seuraavaan tyyliin, joilla kaikilla on ominaispiirteensä. Tiiviin esityksen Pompejin tyyleistä voi lukea tästä.

 Perspektiivimaalausten huone esittelee toisen tyylin mukaisen arkkitehtuuriaiheen.
Perspektiivimaalausten huone esittelee toisen tyylin mukaisen arkkitehtuuriaiheen.

Augustuksen ja Livian talojen maalaukset edustavat pääasiassa ns. toista tyyliä. Siinä huoneiden seinille on maalattu aukeavia tiloja, jotka näyttävät illusionistisesti laajentavan huonetta. Maalauksiin saattaa olla maalattu ikkunoita, joista näkyy ikään kuin ulos. Niissä saattaa olla myös maalauksia maalauksessa, kuin tauluja seinillä. Perspektiiviä on käytetty, mutta vaikutelma saattaa olla epärealistinen. Pakopisteitä voi olla useampia kuin yksi. Perspektiivin käyttö siinä muodossa kuin se nyt tunnetaan kehittyi vasta renessanssin aikana.

Naamioiden huone
Naamioiden huone

Yksi Augustuksen talon kiinnostavimmista huoneista on ns. Naamioiden huone, joka muistuttaa teatterilavastetta. Lavasteista kurkistaa naamioituja näyttelijöiden päitä. Tämän teoksen tekijän on ajateltu olleen kreikkalainen mestari. Vastaavanlaisia maalauksia on ollut mm. Aleksandriassa.

naamio2

 

 

Augustuksen studio
Augustuksen studio

Rakennuksen toisessa kerroksessa on Augustuksen yksityinen studio. Huone ei ole suuren suuri, mutta se oli varmasti juuri sopiva Augustukselle, kun hän halusi olla yksin ja rauhassa. Punasävyisen huoneen väriloisto on vakuuttavaa. Punainen sinoperi-väri oli erityisen kallista, joten sen käytöllä on varmasti ollut myös symbolista merkitystä. Seinien keskelle on kuvattu tauluja, maalauksia maalauksessa. Valitettavasti ne ovat pahasti turmeltuneita. Lasin läpi otetut kuvat eivät tee ihan oikeutta näkymälle huoneeseen. Selän takaa tuleva ulkoilman valo heijastuu lasista häiritsevästi.

Augustuksen studio
Augustuksen studio
holvi
Ramppihuoneen kattoholvi

Talojen löytämisvaiheessa maalausten osasia oli putoillut seiniltä ja katoista lattialle. Arkeologit ovat sittemmin kasanneet näistä palapelin tavoin maalauksia uudelleen, kuten tässä holvissa.

Livian talon päähuone
Livian talon päähuone

Augustuksen talosta siirryimme niin sanottuun Livian taloon. Sen on arveltu kuuluneen Augustuksen kolmannelle vaimolle Livia Drusillalle. Tämä on päätelty talon vesiputkesta löytyneen nimen perusteella. Isosta päähuoneesta, atriumista, avautuu kolme pienempää huonetta, joissa on maalauksia.

polyfemosjagalateia

Livian talossa ollut kyklooppi Polyfemosta sekä merenneito Galateiaa esittävä maalaus on löytämisensä jälkeen sumentunut sellaiseen kuntoon, että hahmoja siitä ei enää voi erottaa. Kierroksen opas, arkeologi Francesca Sposito lähetti minulle ystävällisesti kuvia talojen löytämisen aikaan 1800-luvulla tehdyistä piirroksista ja maalauksista. Niissä maalauksen hahmot ja yksityiskohdat näkyvät vielä hyvin selvästi.

io_nytjaennen

Yllä olevassa  kuvassa on keskellä istumassa Zeun rakastettu Io . Häntä  vartioi mustasukkaisen Heran käskystä satasilmäinen Argos-jätti. Zeun lähettämänä Hermes on saapumassa vasemmalta pelastamaan Ioa. Vasemmalla teos nykyään ja oikealla kaivausten jälkeen 1800-luvulla siitä tehty piirros, jossa yksityiskohdat näkyvät vielä selvinä.

Sinänsä maalausten tekoon käytetty tekniikka – kostealle laastille maalaaminen – takaa hyvinkin kestävän lopputuloksen. Maan alla hautautuneina maalaukset ovat säilyneet pitkäänkin, mutta ilman ja valon kanssa kosketuksiin joutuminen voi olla niille kohtalokasta pidemmän ajan kuluessa.

Mieleen tulee Fellinin Rooma -elokuvasta kohtaus, jossa Rooman metron rakennustöissä maan alta löytyy muinaisen Rooman aikaisia maalattuja huoneita. Työmiehet ja kuvausryhmä ihailevat freskoja, jotka näyttävät kuin vastamaalatuilta. Hetken kuluttua he saavat kauhukseen nähdä niiden katoavan silminnähtävän nopeasti ilman vaikutuksesta.

sensori

Augustuksen ja Livian talojen maalauksia yritetään suojella pitämällä huoneiden pienoisilmasto suotuisana. Osaa huoneista pääsee katsomaan ovelle asennetun lasin läpi.

Livian talon koristeellista seinää. Vasemmalla näkymä nyt ja oikealla talon löytämisen aikaan tehty maalaus. Keltaisella pohjalla on ajan muodin mukaisia egyptiläisiä kuvioita.
Livian talon koristeellista seinää. Vasemmalla näkymä nyt ja oikealla talon löytämisen aikaan tehty maalaus. Keltaisella pohjalla on ajan muodin mukaisia egyptiläisiä kuvioita.

 

mosaiikki

Taidetta on taloissa säilynyt myös lattialaatoitusten ja -mosaiikkien muodossa. Niiden kuviot vaihtuivat myös muotivirtausten mukaan, ja lattiat voidaan ajoittaa kuviointien perusteella. Kuvan mosaiikkikuvio voidaan ajoittaa Rooman tasavallan ajan lopulle – eli siihen aikaan jolloin Livian talo rakennettiin.

Opastettu kierros Augustuksen ja Livian taloihin maksoi yhdeksän euroa luonnollisesti välttämättömän Palatiumin pääsylipun (12 euroa) lisäksi. Rahalle sai kyllä täyttä vastinetta. Kierros kesti lähemmäs kaksi tuntia, mitä oli vaikea uskoa, koska aika kului niin siivillä. Arkeologin asiantuntevaa opastusta oli minun lisäkseni kuuntelemassa vain kaksi muuta vierailijaa, joten kierros tuntui melkein yksityisvisiitiltä. Englanninkielisiä opastuksia on tarjolla lauantaisin ja sunnuntaisin kerran päivässä. On myös mahdollista käydä taloissa valvotuilla vierailuilla, joissa ei ole opastusta, mutta silloin jää kyllä paljon tietämättä.

Kierrokselle lipun voi ostaa Colosseumin ja Tituksen riemukaaren välissä olevasta Palatiumin lipunmyyntipisteestä (vain korttimaksu). Samalla lipulla pääsee myös Colosseumille, vaikka seuraavana päivänä.

Livian talosta
Livian talosta

Augustuksen ja Livian talojen ohella myös Palatinuksen museossa voi nähdä muutaman paikoiltaan irrotetun seinämaalauksen.

Apollo soittaa lyyraa. Seinämaalaus Palatinukselta Augustuksen aikakaudelta.
Apollo soittaa lyyraa. Seinämaalaus Palatinukselta Augustuksen aikakaudelta.

Lisää maalauksia löytyy Roomassa keisari Neron Domus Aureasta, johon pääsee tutustumaan ainakin vielä tämän kesän ajan. Vierailu tosin pitää varata hyvissä ajoin. Oman matkani ajalta visiitit oli jo varattu loppuun.

Toinen kiinnostava kohde on Villa Livia Rooman pohjoispuolella. Tämä on siis eri paikka kuin Casa Livia. Siellä täytyy käydä seuraavalla kerralla. Tässä on linkki hyvään esittelyvideoon.

Kohde-esittelyt kierroksia järjestävän Coop Culturen sivuilla:
Casa di Augusto
Casa di Livia
Villa di Livia
Domus Aurea

 

Lähteitä

Brigitte Hintzen-Bohlen: Taide & arkkitehtuuri: Rooma
Arturo Stenico: Länsimainen maalaustaide: Rooma ja etruskit
Digital archive of the Institutum Archaeologicum Germanicum: 69, Wandmalerei, 3. Rom und Umgebung… Piirrokset sivulla: http://arachne.uni-koeln.de/item/buchseite/882149

Augustuksen talosta
Augustuksen talosta