Kaikki tietävät Pompejin. Samassa Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr. peittyi kuitenkin tuliperäiseen ainekseen myös myös muita kaupunkeja. Pompejin jälkeen suurin niistä oli meren rannassa Vesuviuksen juurella sijaitseva Herculaneum. Kaupunki oli nimetty myyttisen sankarin Herkuleen mukaan. Kuten Pompejissa myös Herculaneumissa aika pysähtyi tulivuorenpurkaukseen, ja vulkaaniseen materiaaliin hautautunut kaupunki jäi sellaisenaan lepäämään maan alla sadoiksi vuosiksi.
Kevään 2018 Napolin matkalla Saaran kanssa aloitimme rauniokaupunkeihin tutustumisen Herculaneumista. Pompejia pienempänä kohteena se on helpompi hahmottaa. Paikalle pääsee Napolista helposti paikallisjunalla. Samalla junalla pääsee myös reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Pompejiin.
Nykyinen Ercolanon kaupunki sijaitsee Herculaneumin raunioiden päällä. Herculaneum löydettiin 1700-luvulla muutama vuosi ennen Pompejia. Arviolta neljäsosa Herculaneumista on tähän päivään mennessä kaivettu esiin. Suurin osa on vielä maan alla.
Vesuviuksen vuoden 79 purkauksessa vuoren huippu räjähti ilmaan ja vuoren muoto muuttui. Purkaus synnytti 30 kilometriä korkean pyroklastisen tuhkapilven. Tässä vaiheessa hohkakiveä putosi tuulen suunnan vuoksi erityisesti Pompejin suuntaan. Herculaneumissa kiveä satoi vähemmän, mutta tilanne näytti toki uhkaavalta ja moni varmasti lähti pakosalle. Seuraavana päivänä purkauksen nostovoima alkoi heikentyä ja tuhkapilvi romahti alas useammassa vaiheessa. Tuhkapilvestä putosi maahan kuumaa tuhkaa, mutaa, kiviainesta ja kaasuja. Tässä vaiheessa tuho koitti Herculaneumille, joka hautautui syvälle kuumaan tuhkaan. Kumpikaan kaupungeista ei siis hautautunut maata pitkin edenneeseen laavaan, mikä tuntuu olevan yleinen väärinkäsitys.
Suurin osa Herculaneumin asukkaista ehti paeta ennen pilven romahdusta, mutta kaupunkiin jääneet olivat tuhon omia, kun lämpötilaltaan useita satoja asteita ollut pilvi romahti kaupungin päälle. Herculaneumin satamasta on löytynyt 300 kuolonuhrin jäänteet, arviolta kymmenesosa kaupungin asukkaista.
Nykyasiantuntijat ovat arvioineet, ettei tulivuori ollut purkautunut 700 vuoteen ennen vuoden 79 purkausta. Alueen asukkaat eivät välttämättä siis ymmärtäneet elävänsä vaarallisessa paikassa.
Tunneleita käyttämällä taloista haettiin arvoesineitä, jotka etenkin kaivausten ensimmäisen vuosisadan aikana saattoivat päätyä kuninkaallisten ja varakkaiden keräilijöiden palatseja koristamaan. Herculaneumin avokaivausten laajentaminen tarkoittaisi monin paikoin nykyisen kaupungin rakennusten purkamista kaivausten tieltä. Tunnelikohteisiin ei tavallisella vierailijalla ole asiaa. Teatteriin tosin ilmeisesti on mahdollista päästä opastetulla käynnillä yhtenä päivänä viikossa.
Yksi pääasiassa vielä maan alla olevista kohteista on Villa dei papyri, jota on tutkittu pääasiassa tunnelikaivauksilla. Tämän valtavan luksushuvilan tiloista on löydetty suurin koskaan yhdestä paikasta löydetty kokoelma roomalaisia ja kreikkalaisia veistoksia.
Nimensä tämä villa on saanut sen tiloista löydetyistä lähes 1800 hiiltyneestä papyrusrullasta, jotka käsittelivät pääasiassa epikurolaista filosofiaa. Kyseessä on ainoa antiikin ajalta löydetty edes jossain muodossa säilynyt kirjasto. Muutenhan meidän aikaamme säilynyt antiikin kirjallisuus on kopioitu useaan otteeseen papyruksista kirjoiksi. Ihmeellistä kyllä, tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmiä hiiltyneissä kääröissä olevan tekstin lukemiseen. Työ on kuitenkin vaikeaa, ja vain osa on pystytty lukemaan. Lähes täysin mustuneiden papyrusten salaisuuksien selvittämiseen yritetään keksiä uusia menetelmiä. Uusiakin papyruksia saatetaan vielä löytää vain osin tutkitusta villasta. Villa dei papyrin kaivauspaikoille turisteilla ei ole pääsyä, mutta huvilan taidekokoelmaa voi ihailla Napolin arkeologisessa museossa.
Muutenkin Herculaneum oli varakas kaupunki. Se oli suosittu lomakohde Rooman valtakunnan aikana, kuten koko läheisen alueen rannikkoseutukin. Muutamia huviloita on kaivettu esiin myös Pompejin ja Herculaneumin ulkopuolelta. Seuraavalle tälle alueelle suuntautuvalle matkalle jäikin odottamaan useita kiinnostavia kohteita.
Toki Herculaneumissa oli kaikkea kaupunkilaisille tarpeellista ja arkista, kuten kylpylöitä, ruokakauppoja, tavernoita ja urheilupaikka.
Niin sanottu Augustaalien pyhättö tai basilica on saattanut liittyä keisarikulttiin, mutta talo on saattanut olla myös hallinnollinen kokouspaikka. Seinämaalaukset ovat Herculaneumin hienoimmasta päästä, ja edustavat neljättä tyyliä.
Herculaneumin nopeasti haudannut pyroklastinen materiaali oli koostumukseltaan erilaista kuin Pompejissa – ja se oli kuumempaa. Puu ja muut orgaaniset materiaalit eivät palaneet vaan ne karbonisoituivat välittömästi. Siksi esimerkiksi puiset esineet tai ihmisten luut ovat säilyneet Herculaneumissa Pompejia paremmin.
Kun pyroklastinen pilvi romahti kaupunkiin, monien rakennusten katot ja yläkerrokset kärsivät vaurioita. Rakennuksia on restauroitu. 70 prosenttia talojen katoista on moderneja rakenteita.
Jos minulta kysytään, kannattaako vierailla sekä Pompejissa että Herculaneumissa, vastaus on, että totta kai molemmissa, jos vain aika riittää. Samana päivänä niitä ei kannata yrittää hoidella. Herculaneumin huolelliseen koluamiseen voisi hyvin käyttää kokonaisen päivän, mutta paikasta saa ihan hyvän käsityksen 2–3 tunnissa. Ehdimme vielä samana päivänä varsinaiselle sylttytehtaalle eli ylös Vesuviuksen huipulle.
Kännykän näköinen audioguide on ehdottoman suositeltava apu kaupunkiin tutustumisessa.
Kirjoja
Andrew Wallace-Hadrill: Herculaneum : past and future
Joanne Berry: The Complete Pompeii
Pompeji – Venuksen kaupunki
Pompei Ercolano Vesuvio – Civiltà, arte e storia